Rehellistä työtä muiden parhaaksi

Ihminen luotiin elämään toisen ihmisen kanssa. Raamatun ensimmäinen luku kertoo sen yksinkertaisesti: ”Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” (1 Moos. 1:27b).

Ihminen luotiin olennoksi, joka tarvitsee yhteyttä toisiin ihmisiin. Siitä on seurauksena, että ihmiselämän hienoimmat hetket voi kokea vain toisen ihmisen lähellä.

Silloinkin, kun ihmiselle tapahtuu jotakin hienoa hänen ollessaan yksin, hän tahtoo jakaa kokemuksensa jonkun toisen kanssa. Muuten hän ikään kuin pakahtuu.

Syntiinlankeemuksen jälkeen kolikolla on valitettavasti toinenkin puolensa. Kaikkein karvaimmat elämän hetket liittyvät myös toisiin ihmisiin. Siitä kertoo osuvasti alkulankeemuksen jälkeinen keskustelu. Herra Jumala kysyy Aadamilta: ”Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” Ja Aadam vastaa: ”Nainen, jonka sinä annoit minulla kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.”

Kauniin yhteisymmärryksen rikkoivat syyttelyt ja haluttomuus ottaa vastuuta omista tekemisistä.


On vaalittava
rehellisesti

Ihmisellä on paikkansa tässä maailmassa sekä Jumalan yhteydessä että lähimmäisen vierellä. Mutta ei siinä vielä kaikki: ”Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet’” (1 Moos. 1:28).

Jumala antoi ihmiselle tehtäväksi myös luomakunnan vallitsemisen. Tätä tehtävää ihminen on ahkerasti pyrkinyt hoitamaan. Siitä ovat esimerkkeinä mm. maailmastamme lukemattomia ihmeellisyyksiä paljastanut tieteellinen tutkimus. Tutkijan mikroskooppi tai kaukoputki kertoo yhä uusilla tavoilla luomakuntamme ihmeellisyyksistä ja Luojamme suuruudesta.

Riippumatta siitä, kuinka hyvin tai huonosti olemme kyenneet toteuttamaan Jumalan käskyä vallita luomakuntaa, sitä tehtävää hoitaessamme Jumala myös eri tavoin palkitsee sen työn tekijöitä.

Ihmisen kolmas paikka pallolla onkin ne tehtävät, joita meille on uskottu hoidettavaksi sekä lähimmäisen että luomakunnan parhaaksi. Siinä pääkysymyksenä ei ole, maksetaanko tehtävästä palkkaa, vaan se, että tehdäänkö työtä rehellisesti myös muiden kuin omaa hyvinvointia ajatellen.


Ilman Tekijää ei
ole mielekkyyttä

Raamatun alkuluvut kertovat, kuka on Tekijämme ja mikä on paikkamme tässä maailmassa. Tämä sanoma antaa elämälle mielekkyyden. Valitettavasti kaikki eivät ole sitä mieltä löytäneet.

Nürnbergin vankilan pappi, joka työskenteli aikoinaan johtavassa asemassa olleiden natsivankien kanssa, on kirjoittanut kokemuksistaan. Hän kertoo myös viimeisestä keskustelustaan Herman Göringin. Tämä oli niitä harvoja natsivankeja, jotka eivät turvautuneet Jeesukseen armahtajanaan ja pelastajanaan.

Pastori Gerecke kertoo: ”Sinä iltana, puoli yhdeksän aikoihin, keskustelin pitkään Göringin kanssa. Keskustelun aikana tämä laski leikkiä luomiskertomuksesta, pilkkasi Raamatun jumalallista inspiraatiota ja kielsi uskovansa tiettyihin kristinuskon perustotuuksiin.” Vajaat kaksi tuntia tämän keskustelun jälkeen Göring teki itsemurhan.

Ei ole vaikea päätellä, että ihminen, joka ei tunne vastuuta Tekijänsä edessä, ei näe myöskään varsinaista tarkoitusta elämällään. Tietenkään kristittykään ei ole ehdottoman turvassa itsetuholta. Jokaisen eteen voi tulla niin pimeitä hetkiä, ettei jaksa odottaa uutta kirkastumista. Kuitenkin perusturva, joka nousee siitä tajusta, ettei ole syntynyt maailmaan sattumalta ja että elämällä niin ollen on todellinen tarkoitus, varjelee pitkälti myös itsetuhoajatusten keskellä.


Teksti Jukka Norvanto
Kuvitus Pekka Rahkonen


Kirjoittaja on Sanansaattajien radioraamattukoulun johtaja.