Samassa veneessä Jeesuksen kanssa

Selän takaa puhaltava tuuli on noussut äkkiä, aallot kasvavat ja itäinen taivas tummuu. Keli pahenee niin nopeasti, että jopa ammattikalastajat huolestuvat. Leveäperäistä, suippokeulaista kalastusvenettä alkaa olla hankala pitää suunnassa. Takaa tuleva aalto kääntää paattia poikittain ja seuraava aalto tyrskähtää jo sisään.

Kaiken lisäksi perämiehen paikalla nukkuu Opettaja. Hänen pitäisi väistää, jospa joku ammattilaisista vielä onnistuisi pelastamaan tilanteen. Nyt on tosi kyseessä, ei auta kuin mennä herättämään. – Opettaja, eikö sinua kiinnosta pätkääkään, että kohta upotaan?

Jeesus nousee seisomaan kuin perämies ikään, mutta hän ei tartukaan airoon vaan kääntyy kohti perää ja huutaa päin myrskyä: Hsst! Tuuli tyyntyy ja mainingit katoavat. Vasta silloin ammattikalastajat todella pelästyvät, enemmän kuin äsken uhannutta kuolemaa. – Kuka tämä on, kun tuuli ja järvikin sitä tottelee?

Totta vai tarua?

Huikeasta tapauksesta kertoo ensimmäisenä Markus 4:35-41. Hän nojautui kirkollisen perimätiedon mukaan Pietarin, siis mukana olleen ammattikalastajan muistelmiin. Onkin mielenkiintoista, että juuri Markuksella veneily näyttelee tärkeätä osaa. Matteus ja Luukas eivät ole koko asiaa oikein tajunneet.

Nykylukijalle lisäväriä antavat alkuteksti, Galilean maantiede ja parikymmentä vuotta sitten Gennesaretista löydetty Jeesuksen aikainen kalastajavene,

Pietarilla oli varmaankin suunnilleen samanlainen alus. Itsellänikin on saman kokoinen ja muotoinen nauvolainen kalastajavene. Se tosin käyttäytyy siistimmin suuressa myötäaallokossa, koska perä ei ole niin kantava. Käyttövoimanakin on Petruksen sijaan Perkins. Mutta muuten Markuksen kertomus tuntuu kovin aidolta ja läheiseltä.

Meillä on siis silminnäkijän todistus. Mutta oliko kaikki vain sattumaa? Palataan vielä järvelle.

On perin vaikea uskoa joidenkin selitystä siitä, että Jeesus olisi ollut paikallinen juhaföhr, odottanut vain tuulenpuuskan päättymistä ja sitten noussut dramaattisesti sitä hiljentämään. Temppu tehoaa kyllä lapsiin liikennevaloissa (isä käskee valon vaihtua vihreäksi... nyt!). On kuitenkin muistettava, että jotkut Jeesuksen opetus-"lapsista" olivat viettäneet enemmän aikaa elämästään veneessä kuin maissa ja tottuneet pienestä pitäen Gennesaretin oikkuihin. Jeesus tuli kaukaa vuoristosta, jossa vettä nähtiin vain kaivon pohjalla. Se vasta ihme olisi ollut, jos hän olisi tuntenut järven tuulet niin paljon paremmin!

Miksi meille?

Kyseessä ei ole vain Markuksen kertomus ihmepelastumisesta. Tärkeintä on opetuslasten viimeinen kysymys, johon kukaan ei uskalla vastata ääneen. Luoja itse on astunut luotujensa keskelle. Professori Jouko Martikainen on kuvitellut taulun, jossa vene on sittenkin uponnut ja järven pohjassa. Mutta opetuslapset ovat silti turvassa: he ovat yhä Jeesuksen kanssa samassa veneessä. Markuksen muut veneilykertomukset valottavat tätä tarkemmin.

Jo evankeliumin alussa vastapuoli päättää tappaa Jeesuksen, Mark 3:6. Siitä lähtien hänellä on aina vene varalla. Hän ei opeta veneessä vain tungoksen tai kuuluvuuden tähden. Yleisötilaisuuksien jälkeen Jeesus ei uskalla jäädä maihin, vaan nostaa purjeet ja lipuu tiehensä. Juuri siksi Jeesus veneilee niin usein yöllä ja kovassakin kelissä. Takaa-ajajat vetävät sananmukaisesti vesiperän. Kyseessä on todellinen pelastusvene.

Viimeinen purjehdus

Viimeisen kerran Jeesus nousee veneestä kalastajakylä Bet Saidassa, Mark 8:21. Pian sen jälkeen Pietari tunnustaa hänet Messiaaksi. Tästä alkaa pitkä marssi kohti Jerusalemia, vuoristoa ja edessä olevaa ristinkuolemaa. Pelastusvenettä ei saada mukaan eikä sitä enää mainita.

Ristinpuuhun naulattuna Jeesus ei selviydy niin kuin Gennesaretin myrskystä. Tällä kertaa käy huonosti. Viereisen ristin mies jakaa Jeesuksen kohtalon. Mutta ehkä sittenkin tärkeintä oli olla Jeesuksen kanssa "samassa veneessä". Sillä uskomme mukaan Jeesuksen purjehdus ei päättynyt ristille. – Totisesti, jo tänään olet kanssani Paratiisissa, lupasi Jeesus miehelle.

Jerusalemin Pyhän Haudan kirkon alla syvimmässä kellarissa on harvojen tuntema, hyvin varhaisten pyhiinvaeltajien tekemä kalliopiirros. Siihen on kuvattu kovia kokenut pursi ja kirjoitettu huonolla latinalla: Domine ivimus, suomeksi suunnilleen: "Herra, me tulesimme". Matkalla oli kenties haaksirikkouduttu ja kielitaitokin oli repsahtanut, mutta silti nämä meille tuntemattomaksi jääneet pyhiinvaeltajat olivat päässet perille Herran kaupunkiin. Herran seurakuntaa on myöhemminkin kuvattu laivana. Sekin kokee ehkä kovia, mutta perille päästään.

Teksti ja kuva: Lauri Thurén

Kirjoittaja on kesäisin vanhan mahonkiveneen kippari

Kuva: Arkeologisten löytöjen perusteella on tehty vene, joka muistuttaa sitä venettä, jolla Jeesus opetuslapsineen souti Gennesaretin järvellä.