Siestaa tammien varjossa

Miten suomalainen toimisi, jos mökin pihaan pölähtäisi outoa väkeä? Kohtelias kysyisi: ”Mitä te etsitte?” Suorasukaisempi huutaisi jo kauempaa: ”Antaa vetää!” Kalifornialaisessa yliopistossa meitä neuvottiin kysymään kampukselle erehtyneeltä muukalaiselta: ”How can I help you?”, suomeksi ”Poistukaa ennen kuin kutsun poliisin.”


KOHTELIAITA SANAKÄÄNTEITÄ

Etelämpänä oli tapana puhua toisin. Sheikki Abraham havaitsi kesken siestan, että kolme pölyistä kulkijaa ilmestyi taivaanrantaan. Tuskin hänkään kovin ilahtunut oli, mutta onneksi hän edusti itämaista kohteliaisuuskulttuuria. Abraham juoksi heitä vastaan ja tervehti (alkutekstin mukaan): ”Herrani, jos olen löytänyt armon sinun silmiesi edessä, ethän kulje palvelijasi ohitse. Saanko tuoda teille vähän vettä…”

Kulkijoille tarjottiin tuhti ateria ja sheikki itse toimi pöytäpalvelijana, 1. Moos. 18:1–8. Autiomaan olosuhteissa kun vieraanvaraisuus on matkamiehen elinehto, ja ylitsevuotavan kohtelias käytös opitaan jo pienenä.

Jatko yllättää: Miehet lupaavat, että päällikön vanha vaimo saa vuoden kuluttua pojan. Ajatus alkaa naurattaa naista. Vieläkin kysellään, miksi Saara nauroi – vastaus ei paljon mielikuvitusta vaadi.

Poika todella syntyi ja sai nimekseen Iisak. Hänestä polveutuu koko Israelin kansa. Varhaisjuutalaisen näkemyksen mukaan vieraat olivat enkeleitä. Myöhempi kristillinen tulkinta on nähnyt kolmessa kulkijassa kolmiyhteisen Jumalan.


PAAVALI LUKEE TARKEMMIN

Nykyinen raamatunkäännöksemme yrittää välittää Abrahamin ylipursuavan kohteliaan lauseen merkityksen meille tajuttavalla tavalla: ”Herrani, suothan minulle sen kunnian ettet kulje palvelijasi ohi”, 1. Moos. 18:3. Mutta kun Paavali Roomalaiskirjeessä muistelee tätä tapausta, häntä ei kiinnosta mitä Abraham tarkoitti tai ajatteli. Paavali tarttuu sanoihin ”Herrani, jos olen löytänyt armon sinun silmiesi edessä, ethän kulje…”

”Mitä Abraham löysikään?”, kysyy Paavali alkutekstin mukaan, Room. 4:1. Jokaisen Pyhiä kirjoituksia tuntevan mieleen tämä kysymys toi tuolloin kertomuksen kolmesta kulkijasta. Jos nykyisen käännöksen lukija kurkistaa tuohon kertomukseen, vastaus olisi: kunnian! Mutta opimme juuri, että alkutekstin mukaan Abraham löysi armon.


ARMO VAI ANSIO?

Paavali pohtii Rooman seurakuntalaisten kanssa isoa kysymystä. Miten Abraham kelpasi Jumalalle, kun hänellä ei vielä ollut Mooseksen lakia, jota olisi tullut noudattaa? Kuitenkin Abraham oli juutalaisille vielä suurempi esikuva ja roolimalli kuin Mooses. Paavali löytää ratkaisun tuosta kohteliaasta vastauksesta kolmelle miehelle. Hän päättelee: Koska Abraham pelastui armosta, se on vielä hienompaa kuin pelastus lain kautta. Siksi armo vie myös ei-juutalaisen taivaaseen.

Tähän päättelyyn ja Roomalaiskirjeen lukuihin 3–4 perustuu koko kristillinen käsitys siitä, miten ihminen voi kelvata Jumalalle. Abraham löysi armon kulkijoiden silmissä ja sai heidät aterialle kanssaan. Hän sai heiltä lupauksen pojan syntymästä, ja hän uskoi siihen vastoin tervettä järkeä. Näin Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi, sanoo Paavali, Room. 4:3.

Apostoli päättelee, että sama usko Jumalan lupauksiin tekee myös kristityn vanhurskaaksi – ilman sitoutumista Mooseksen lakiin tai ylipäätään yritykseen päteä itse Jumalan edessä. Pelkkä armo, pelkkä mieletön usko riittää – koska se riitti Abrahamillekin.


KUKA TARVITSEE ALKUKIELTÄ?

Paavalin huikea tulkinta vanhasta kertomuksesta perustuu sanatarkkaan alkukielen tuntemukseen. Nykyisestä raamatunkäännöksestä ajatus ei aukea kirveelläkään.

Kyseessä ei ole käännösvirhe. Sekä 1. Moos. 18:3 että Room. 4:1 on suomennettu omassa yhteydessään sinänsä oikein, mutta niiden yhteyttä toisiinsa on vaikea huomata niin kuin apostoli sen tarkoitti.

Juuri tämän takia teologit lukevat edelleen Raamattua alkukielellä – näin he voivat tuoda kammioistaan esille uutta ja vanhaa, Matt. 13:52.


OLKAA VIERAANVARAISIA

Heprealaiskirje viittaa samaan kertomukseen ja kehottaa kristittyjä vieraanvaraisuuteen, Hepr. 13:2. Kirjoittaja arvelee, että kuka ties enkeleitä on yhä liikkeellä ja yösijan tarjoaminen heille on hyvä asia. Matteus pistää paremmaksi: Avun tarvitsija saattaa tietämättään majoittaa kuninkaan itsensä, Matt. 25:35.

Vanhaa kertomusta lukiessa jää vain miettimään, miten hyvä oli, ettei Abraham edustanut suomalaista kohteliaisuuskulttuuria. Olisi jäänyt Israelin kansa ja kristillinenkin usko syntymättä.

TEKSTI LAURI THURÉN
PIIRROS PEKKA RAHKONEN