Sota Raamatussa

Kun puhutaan sodankäynnistä, Raamatulla on perusteltu mielipiteitä moneen lähtöön. Aseista kieltäytyjät ja niiden siunaajat ovat löytäneet tukea samasta kirjasta. Kirkko on usein mukautunut valtaa pitävien linjauksiin enempiä kyselemättä. Mutta nyt kysellään.

Vanha testamentti on täynnä taistelua

Jo Jumalan titteli Sebaot viittaa taistelujoukkoihin. Kanaanin maan valloitusohjeet, käskyt tuhota kokonaisia kaupunkeja vihkien ne ”tuhon omaksi” ovat monesta nykyihmisestä sietämättömiä. Leppoisina pidetyissä psalmeissa murskataan lapsia kallioon ja päitä viruu kaikkialla. Toisaalta ennustetaan myös rauhaa, jossa miekat taotaan auran vantaiksi, ei sentään kokonaisiksi auroiksi.

Vanhan testamentin lukijan on hyvä muistaa, että se tyytyy usein kuvaamaan mitä tapahtui; se ei aina kerro mitä olisi pitänyt tehdä. Aikana jolloin lakia ei vielä ollut vaan sovellettiin verikostoa, vastustaja tuli hävittää viimeiseen mieheen, jos aikoi itse säilyä hengissä. Mooseksen laki oli huikea lievennys: Kun Kain kostettiin seitsemän ja Lemek 77 kertaa, Mooseksella suhde on kohtuullinen 1:1.

Tämä on kuitenkin historiaa, sillä Paavalin mukaan edes Mooses ei toimi ohjeena kristityille, Room. 10:4. Kun etsimme vastausta sodan ja rauhan kysymyksiin, oikea osoite on Uusi testamentti. Mooseksen lakia ei siirtänyt museoon uskon tai Jumalan evoluutio vaan Jeesuksen uhrikuolema.

Jeesus menee syvemmälle

Viides käsky, ”Älä tapa”, 2. Moos. 20:13, on yhä voimassa, koska Jeesus viittaa siihen. Tarkkaan ottaen käsky tulisi kääntää ”älä murhaa”. Tuota heprean sanaa kun ei käytetä sodasta tai metsästyksestä. Vain muutamaa jaetta myöhemmin mainitaankin rikoksia, joihin syyllistyneet tuomitaan kuolemaan, 2. Moos. 21:12–17. Viides käsky on suunnattu yksityiselle ihmiselle.

Jeesus etsi käskyjen perimmäistä tarkoitusta. ”Älä tapa” paljastui kielloksi puhua tai edes ajatella pahaa toisesta, Matt. 5:21–22. Hän ei tullut muuttamaan maailmaa väkivalloin vaan ratsasti Jerusalemiin käänteisenä sotasankarina, aasin selässä jalat maata viistäen.

Silti Jeesus ei ollut väkivallattomuuden ihannoija. Hän tuli nostamaan miekan, Matt. 10:34, vaikka myös varoitti kaatumasta siihen, Matt. 26:52. Rooman sotavoimien aseistariisuminen ei kuulunut hänen asialistalleen edes hengen voimin. Hän asioi paikallisen upseerin kanssa pitäen tämän käsitystä armeijan käskyvaltasuhteista esikuvallisena, Matt. 8:5–13. Sanallakaan ei viitattu siihen, että koko laitos olisi romutettava.

Kun Jeesus kehotti antamaan keisarille mikä keisarille kuuluu, pääpaino ei ollut verotuksessa vaan siinä, kenen kuva kysyjä itse on, Mark. 12:17. Perinnönjakoon neuvoja hakevalle Jeesus vastasi: ”Mitä! Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?”, Luuk. 12:14.  Jeesusta onkin paha valjastaa minkään arvomallin vetäjäksi, hänen tavoitteensa oli toisaalla.

Jeesuksen opetuksessa on yksi omintakeinen käsky. Hän kehotti seuraajiaan rakastamaan vihollisiaan ja siunaamaan niitä, jotka heitä vainoavat, Matt. 5:38–48. Käsky ei estä yhteisöä puolustamasta jäsentään väkivaltaa vastaan, vaan on ohje yksityiselle ihmiselle tai seurakunnalle suhteessa virkavaltaan.

Paavali arvosti esivaltaa

Apostolin ohjeet ovat linjassa Jeesuksen opetuksen kanssa. Pakanallinenkaan esivalta ei turhaan miekkaa kanna, Room. 13:4. Miehen henkilökohtaiset kokemukset roomalaisesta esivallasta eivät olleet mairittelevia, mutta tämä ei hänen päätään kääntänyt. Vasta Ilmestyskirjasta löydämme kriittisempiä äänenpainoja valtiovaltaa kohtaan.

Ensimmäisen vuosisadan kristillisyys pyrki pääosin olemaan poliittisesti neutraali tai suorastaan tuki roomalaista sotilaskoneistoa. Käytännössä monet ensimmäisistä kristityistä olivat sotilaita tai heidän perhettään.

Rauhaa, shalom

Uusi testamentti näkee, että todellinen rauha toteutuu Jumalan valtakunnassa. Rukous ”tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä” viittaa siihen, että tuo rauha toteutuisi jo tässä ajassa, Room. 12:18; 14:17.

Jumalallinen rauha ei synny maailmaan ihmisvoimin. Raamattu kuvaa loppuun asti ihmisen väkivaltaisena olentona. Ihmisyhteisöllä on kuitenkin aina ollut kyky hillitä tuota väkivaltaa ja taata elämälle rauhalliset puitteet. Näin edistetään käytännössä Isä Meidän -rukouksen tavoitetta. Ne, jotka palvelevat tätä päämäärää vaikkapa Suomen puolustusvoimissa, ovat juuri sellaisia rauhantekijöitä, joita Jeesus kutsuu autuaiksi, Matt. 5:9.

Teksti: Lauri Thurén

Piirros: Pekka Rahkonen