Tarvitsemmeko armollisia lahjoja?

Pienet vinkit useimmissa Paavalin kirjeissä osoittavat, että armolahjat näkyivät hänen perustamissaan seurakunnissa. Koska suuria ongelmia ei ollut, asioita ei tarvinnut puida pitkään. Profetia, kielilläpuhuminen ja moni muu lahja kuului luontevasti varhaiseen kristillisyyteen.

Tessalonikalaiskirjeessä Paavali muistuttaa, ettei Henkeä saa sammuttaa eikä profetiaa halveksia. Seurakunnan syntyessä armolahjat olivat olleet esillä, mutta väärinkäytösten myötä jotkut ovat alkaneet väheksyä armolahjoja. Paavali ohjaa toiselle tielle: ottamaan selvää, mikä on aitoa profetiaa. Ongelma ei kuitenkaan liene ollut kovin suuri.

Seurakunnan
arkipäivää

Filippiläiskirje viittaa Hengen toimintaan elämässä. Samoin tekee Roomalaiskirje, joka myös luettelee armolahjoja: profetoiminen, palvelu, rohkaisu, antaminen, johtaminen, auttaminen. Nämä liittyvät kuvaan Herran ruumiista, Room. 12. Jäsenillä on erilaisia tehtäviä ja kaikkia tarvitaan. Samoin seurakunnassa on erilaisia armolahjoja. Jokaisen tulee käyttää saamaansa lahjaa iloisesti, pyyteettömästi ja rohkeasti. Elävästä ruumiista ei ole varaa amputoida yhtään osaa.

Armolahjat ovat esillä muuallakin. Efesolaiskirje käyttää samaa kuvaa: "Kukin meistä on saanut oman armolahjansa", mutta nyt tarkoitetaan virkoja seurakunnassa. Apostolien teot kuvaa monia ensimmäisten kristittyjen armolahjoja ja hengellisiä kokemuksia.1 Pietarinkirje kehottaa jokaista palvelemaan saamallaan armolahjalla. Pastoraalikirjeet mainitsevat profetian kätten päälle panemisen yhteydessä.

Näistä viittauksista näemme, että armolahjat kuuluivat eri seurakuntien tavalliseen elämään. Yleensä niitä ei korostettu eikä niistä kiistelty. Ne olivat luonnollinen, vaikka ei ehkä välttämätön osa seurakunnan elämää.

Varhaisessa kirkossa hurmokselliset armolahjat jäivät vähitellen vähemmälle käytölle, mutta esimerkiksi eksorsistin eli pahojen henkien karkottamisen lahja pysyi pitkään suosittuna.

Armolahjat
Galatiassa

Huikein viittaus armolahjoihin löytyy Galatalaiskirjeestä. Paavali haastaa Galatian kristityt muistelemaan, miten Jumala antoi heidän keskuudessaan tapahtua voimatekoja. Sitten hän kysyy yllättäen: Edelsikö Hengen saamista se että aloitte noudattaa Mooseksen lakia vai se että uskoitte evankeliumin?

Vastaus oli itsestään selvä: voimateot synnytti evankeliumi. Mooseksesta tuli puhe vasta kun Paavali oli jo poistunut paikalta.

Kysymyksellään Paavali haluaa saada galatalaiset ymmärtämään, että evankeliumi on tärkeämpi kuin laki, Kristus suurempi kuin Mooses. Tällä kertaa hän ei vetoa kirjoituksiin vaan kokemuksiin Hengen voimateoista! Jos Paavali yrittäisi julistaa evankeliumiaan Suomessa, tämä peruste ei toimisi alkuunkaan. Pitäisikö huolestua?

Myös oikea elämä syntyy Hengen vaikutuksesta: rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä, Gal. 5:22. Nytkin Paavali viittaa galatalaisten omaan kokemukseen, nimittäin kasteen yhteydessä annettuun opetukseen. Kasteessa saatu Pyhä Henki on kristillisen elämäntavan ja rakkauden lähde.

Kuka sammutti
Hengen?

Pyhän Hengen lahjat, jopa kielilläpuhuminen tai profetia, ovat totta myös luterilaisessa kirkossa. Monella vakiintuneella uskovalla on jokin tällainen lahja. Niitä ei kuitenkaan uskalleta tuoda esiin, sillä kirkkomme käytäntö sanoo: “Minä en tarvitse sinua.”

Taustalla on, että kun armolahjoista tulee puhetta, katseet kääntyvät Korinttiin. Paavalin kirjeestä korinttilaisille kuvastuu myönteisen pinnan alta merkillisen jarrutteleva sävy. On kuin hän suhtautuisi varauksella Hengen lahjoihin. Tämä tulkinta on puhaltanut kauan Henkeä sammuksiin kristikunnassa.

Raamattua tulisi kuitenkin lukea kysellen, missä tilanteessa ja mitä varten jotakin sanotaan. Korintti oli poikkeus. Siellä oli lahjoja armottomilla, ja Paavali perää armoa lahjattomille. Moni muukin tärkeä uskonasia oli ymmärretty väärin ja apostoli joutuu tekemään korjausliikkeitä. Kriisitilanteeseen annettuja ohjeita ei kuitenkaan tule pitää yleisinä sääntöinä. Onneksi kehotusta naimattomuuteen, 1 Kor. 7, ei ole otettu yhtä vakavasti!

Nyt olisi korkea aika lukea Raamattua huolellisesti ja miettiä, miten Jumalan Hengen moninaiset lahjat pääsisivät jälleen rakentavaksi osaksi seurakuntien elämää. Vasta silloin voimme vakuuttaa olevamme raamatullisia.

Teksti Lauri Thurén

Piirros Pekka Rahkonen

Lauri Thurén on Joensuun yliopiston eksegetiikan professori ja teologisen tiedekunnan dekaani.