Totuus Juudaksen evankeliumista

Jo kirkkoisä Irenaeus viittaa 180-luvulla Juudaksen evankeliumiin. Nykyinen käsikirjoitus on koptinkielinen käännös ja ajoittuu 300-luvun taitteeseen. Se löydettiin Egyptistä 1970-luvulla ja palasia siitä liikkunee yhä antiikkimarkkinoilla. Pääosa tekstistä on vastikään saatu julkisuuteen eriskummallisten vaiheiden jälkeen. Teksti ei siis ole salatietoa, vaan se on jokaisen englannintaitoisen luettavissa internetissä.

Ei oikea
evankeliumi

Juudaksen evankeliumi ei ole varsinainen evankeliumi. Raamatun neljä laajaa evankeliumikirjaa sisältävät Jeesuksen opetuksia sekä kertomuksia hänen elämänsä varrelta, erityisesti kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Niiden lisäksi tunnetaan nimeltä viitisenkymmentä "evankeliumia", joista kuudentoista sisällöstä on tarkempaa tietoa.

Yksikään ei kuitenkaan muistuta muodoltaan Uuden testamentin evankeliumikirjoja. Myös Juudaksen "evankeliumi" on vain lyhyt novelli Jeesuksen viimeisistä päivistä.

Ei keskity
Juudakseen

Julkisuudessa teksti on kuvattu kertomuksena Juudaksen asemasta. Tämä on ymmärrettävää, sillä juuri hänen jännittävä persoonansa kiinnostaa meitä. Mutta kirjoittajien varsinainen kiinnostuksen aihe on muualla. Heidän ‘evankeliuminsa’ pääsanoma on tarjota salattua tietoa maailman synnystä ja siitä, keitä hahmoja oli mukana.

Näitä enkelivaltoja ovat Jaldabaoth, Saklas, Nebro, Barbelo, Sofia, Jobel ja kumppanit. Kyseiset hahmot kuten heidän kertomuksensakin ovat tutkijoille tuttuja monista gnostilaisista teksteistä. Juudas ja Jeesus kuuluvat kehyskertomukseen – he ovat vain hahmoja, joiden avulla salainen tieto maailman synnystä välitetään. Juudas ei ole myöskään erityinen sankari: kertomuksen lopussa hän kavaltaa Jeesuksen rahasta.

Ei kristillinen
teksti

Usko Jumalaan maailman luojana on olennainen osa kristinuskoa. Gnostilaisten kertomusten ajatus siitä, että erilaiset henkivallat olisivat luoneet maailman, ei kuulu varsinaisen kristinuskon piiriin. Gnostilainen hengellinen filosofia, jota tunnemme monista antiikin lähteistä, käytti pikemminkin eri uskontoja kasvualustanaan, mutta tarjosi niille omaa sisältöään.

Sen lähtökohta oli kovin toisenlainen: luoja ja luotu maailma ovat pahoja, vain harvat ja valitut voivat pelastua henkisempään todellisuuteen salaisen tiedon avulla. Nainen joutuu luonnostaan kadotukseen, varsinkin jos synnyttää lapsia... ei kuulosta kovin kristilliseltä.

Oliko Antti Rokka
venäläisten agentti?

Varhaisjuutalaiseen ja kristilliseenkin perinteeseen kuului innostua kirjallisuudesta tutuista jännittävistä hahmoista ja keksiä itse lisää. Tunnemme vaikkapa legendoja Henokista, Esrasta, Jeremiasta, Mooseksesta tai Jeesuksen lapsuudesta. Gnostilaisista oli mukava kääntää asiat päälaelleen, kun tarkoitus oli vastustaa apostolista uskoa.

Antti Rokka ilmestyy Tuntemattoman Sotilaan joukko-osastoon kuin tyhjästä. Hän yrittää heikentää joukkojen moraalia "sota on hävitty" -puheillaan, mutta ennen kuulusteluja hän saa merkillisen sopivasti kiinni arvokkaan sotavangin, ja säilyttää näin asemansa. Välillä hän tekee uskomattomia sankaritekoja ampuen yksin 40 venäläistä, mutta kuolivatko he oikeasti? Puuttuu vain Moskovan arkistoista löytyvä salattu dokumentti, joka osoittaisi epäilykset tosiksi. Juudaksen evankeliumi on kirjoitettu samassa hengessä.

Uusi testamentti
tuntee tapauksen

Ennen kuin innostutaan uudesta kristinuskon tulkinnasta, olisi hyvä muistaa, että jo monissa UT:n nuorimmista kirjoista otetaan kantaa siihen gnostilaistyyppiseen oppiin, jota Juudaksen evankeliumi kuvastaa. Kolossalaiskirjeen toinen luku vastustaa henkivalloista innostuneita, Toinen Pietarinkirje korostaa että pyhien kirjoitusten tulkinta kuuluu apostoliselle kirkolle, 1 Tim 2:11-15 käy keskustelua gnostilaisten oppien kanssa. Myös Roomalaiskirjeen khdeksannen luvun loppu kertoo, miten suhtautua henkivaltoihin ja muihin voimiin.

Vastoin yleistä väittämää Kirkko ei ollut alussa jakautunut moniin lahkoihin. Joka paikkakunnalla oli yleensä yksi seurakunta, jonka sisälle toki mahtui monenlaisia ajatuksia. Gnostilaiset ryhmät kuuluivat oikeastaan eri uskonnon piiriin.

Kristinuskon perusteita ei siis ole syytä arvioida uudelleen ainakaan tämän tekstin pohjalta. Sen sijaan se tarjoaa mielenkiintoista lisätietoa niistä opeista, joita Uusi testamentti vastustaa.

Lauri Thurén

Piirros Pekka Rahkonen

Kirjoittaja on Joensuun yliopiston eksegetiikan professori ja teologisen tiedekunnan dekaani.

Netissä