Uskallatko lukea Paavalia?

Paavalin teologiset pohdinnat ahdistavat helposti. Onko minussa jokin vialla, kun en oikein ymmärrä? Silloin on hyvä hakea kohtalotoveri Toisesta Pietarinkirjeestä. Siellä myönnetään, ettei helppoa ollut tuolloinkaan: ”Samaa Paavali sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät (oik. ’kouluttamattomat’) ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia.” (2 Piet 3:16)

Paavaliin on kuitenkin tärkeä tutustua, sillä muuten annamme jumalattomien johtaa itsemme harhaan, niin että putoamme omalta varmalta pohjaltamme. (2 Piet 3:17.)

Aitoja kirjeitä aidoille ihmisille

Tärkeää on oivaltaa, että Paavali kirjoitti aitoja kirjeitä oikeiden seurakuntien tilanteisiin. Olisi aina kysyttävä, kenelle hän kirjoittaa ja mitä varten. Apostoli taisi harmitella kun huhut Galatalaiskirjeestä olivat levinneet Roomaan. Niin eri lailla hän puhuu samoista asioista vieraan suurkaupungin tärkeille seurakunnille ja tutuille Galatian kavereille.

Paavali ei kirjeissään “esittele” oppejaan vaan pyrkii vaikuttamaan kuulijoihinsa. Niinpä esimerkiksi Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen pohjalta on paha sanoa, mitä hän oikeasti ajattelee armolahjoista. Apostoli kun pyrkii rauhoittamaan tilannetta tuossa armolahjoista yli-innostuneessa seurakunnassa.

Jotkut ovat jopa päätelleet, ettei Paavali ollutkaan mikään suuri teologi vaan pikemmin innokas saarnamies. Pelko on kuitenkin turha: vauhdikkaan puhetaidon takaa löytyy hyvinkin selkeää ja johdonmukaista ajattelua, kun vain jaksaa kaivaa.

Reipasta puhetta

Paavalin tyyli on hyvä tuntea. Hänestä oli hauska liioitella. Hän rukoilee ilman taukoa korinttilaisten puolesta (1 Kor 1:4), mutta myös tessalonikalaisten (1 Tess 1:2.) Viimeksi mainittujen usko tunnetaan jo koko maailmassa (1 Tess 1:8). Korintissa Paavali ei tiedä mitään muuta kuin ristiinnaulitun (1 Kor 2:2). Nämä ovat esimerkkejä siitä, että kaikkea ei pidä ottaa kirjaimellisesti.

Miten tällaisen liioittelun tunnistaa? Riittää kun tuntee vähän apostolia ja lukee terveellä järjellä. Tolkkupäinen ihminen kyllä tunnistaa yliampuvat kommentit yhtä lailla kuin erottaa vaikkapa vertauksen historiankirjoituksesta Luukaan evankeliumissa. Mutta juuri värikkään ja räiskyvän tyylin vuoksi Paavalin kirjeet ovat kiehtovaa luettavaa. Hänen seurassaan ei tule aika pitkäksi.

Hankala tyyppi?

Joidenkin mielestä Paavali on omahyväinen tyyppi vaikkapa isällisen Pietarin tai syvällisen Johanneksen rinnalla. Totta onkin, että Paavali oli mielestään kaikessa paras. Hän puhui kielillä enemmän kuin kukaan (1 Kor 14:18). Kenellä olisi hienompia näkyjä kuin hänellä (2 Kor 12:1-5)? Jos joku oli vapaamielinen, Paavali salli ihan kaiken (1 Kor 6:12). Jos joku kärsi, Paavali kärsi monta kertaa enemmän (2 Kor 11:23-33). Jos joku kehui juutalaisuudellaan, Paavali oli vielä juutalaisempi (Fil 3:4-6). Jos joku oli syntinen, Paavali oli syntisistä suurin, 1 Tim 1:15.

Paavali tiesi itsekin taipumuksensa kehuskeluun. Niinpä sen vastakohdasta tuli hänen ajattelunsa ydin: Jumalan edessä ei kenelläkään ole varaa kerskua. Kunnia pelastuksesta kuuluu yksin Jumalalle, siinä ei ole ihmisellä vähäisintäkään osuutta.

Leikkiä
sanoilla

Rabbien tapaan Paavalilla oli tapana leikkiä sanoilla. Tämä harmaannuttaa teologien hiuksia, mutta hämää tavallistakin lukijaa. Kun Paavali puhuu vaikkapa “laista”, hän tarkoittaa joskus Siinailla saatuja käskyjä, joskus kaikkia Mooseksen kirjoja, joskus koko Vanhaa testamenttia. Room 3:31 on hauska esimerkki. Sen voisi kääntää näin: ”Kumoammeko me Mooseksen lain vetoamalla uskoon? Päinvastoin, me vahvistamme sen mitä 1 Mooseksen kirjassa kerrotaan Abrahamista.”

Siispä lukemaan!

Nykyinen raamatunkäännös auttaa eteenpäin. Siinä apostolin käyttämät pitkät virkkeet on katkottu lyhyemmiksi ja vaikeita käsitteitä on selitetty helpommiksi. Näin Paavalin ajatuksenkulkua on helpompi seurata. Jotkut tosin epäilevät, että käännöksessä on vedetty mutkat vähän liiankin suoriksi.

Vaikeuksista huolimatta jokaisen olisi hyvä lyöttäytyä Paavalin seuraan, sillä suuri osa kristillisestä uskostamme rakentuu sen varaan mitä hän on kirjoittanut. Koko Raamattu on terveellistä luettavaa, mutta juuri Paavalin lukija on tosikirkkaan evankeliumin ja rajattoman armon lähteellä.

Teksti: Lauri Thurén
Piirros: Pekka Rahkonen

Kirjoittaja on Joensuun yliopiston eksgetiikan professori ja teologisen tidedekunnan dekaani.