Me saimme Kirjan. Juuri tuo Kirja ja sen sanoma synnyttivät Euroopan.
Tiistai 22. toukokuuta. Nimipäivää viettää Hemminki, Hemmo, Hemming

Viisas mies hiekalle rakensi?


Jeesuksen vertaukset yllättävät aina. Tuttukaan tarina ei päästä ketään helpolla, kun Nasaretin mies kääntää katseensa suoraan kuulijaan. Lähdetään rakennustyömaalle! (Sana 27.8.2009)



Voiko olla selvempää vertausta kun tämä: Olipa kerran mies, joka rakensi kalliolle. Talo kesti pahankin myrskyn. Toinen teki talonsa hiekalle, ja yllätys yllätys: sade ja tulva veivät kaiken mennessään, Matt. 7:24–29.

Jutun juoni on ennalta selvä, sillä ensimmäistä miestä kutsutaan järkeväksi, toista tyhmäksi. Jälkimmäistä voi naureskella niin kuin television visailuohjelmissa. Kohottaa itsetuntoa huomata, että en minä sentään noin yksinkertainen ole.

Mutta Jeesuksen alkuperäinen yleisö jäi haukkomaan henkeään kun he kuulivat tämän vertauksen, Matt. 7:28. Mitä meiltä jäi huomaamatta? On hyvä muistaa, että Jeesuksen vertaukset eivät ole koskaan leppoisaa kuunneltavaa. Niissä on aina jotakin yllättävää, ne tulevat suoraan kohti kuulijansa elämän kipeitä kysymyksiä. Ne kääntävät elämän ylösalaisin, ne avaavat eteemme helvetin ja taivaan. Jeesuksen vertauksia kuunnellessa kukaan ei jää katsomoon.

 


Tyhmä mies
toimikin fiksusti


Otetaan siis uudelleen. Molemmat kaverit olivat taitavia rakentajia. Jeesus kertoo toisaalla miehestä, joka pisti torniprojektin aluilleen, mutta varat loppuivat kesken, ja ihmiset naureskelivat, Luuk. 14:28–30.

Tälle kertaa molemmat talontekijät keräsivät asiallisen rahoituksen. Kummankin talosta tuli laadukas ja ne valmistuvat ajallaan. Myös se, joka rakensi hiekalle, toimi aikansa parhaan tietotaidon mukaan. Paljon huonompia taloja tehtiin ja tehdään vieläkin, homeongelmaisia ja väärin suunniteltuja. ”Tyhmän” miehen taitavuutta, osaamista ja harkintaa voimme vain ihailla.

Ainoa Jeesuksen mainitsema ero järkevän ja tyhmän miehen projekteissa oli perustuksissa. Järkevä rakensi kalliolle, tyhmä hiekalle. Kun ajatellaan rakentajien alkuperäistä ympäristöä, jälkimmäinen ratkaisu ei vaikutakaan niin hullulta. Kallioiseen maastoon oli työlästä tehdä perustuksia. Järkevän miehen budjetista ja ajasta kului iso osa ennen kuin yksikään seinä oli pystyssä. Kiirettä pukkasi, sillä sadekausi lähestyi.

Toinen mies selvisi helpommalla. Ei hän mihinkään lentohiekkaan tai uimarannalle rakentanut, vaan kuivuneeseen joenuomaan, wadiin. Autiomaassa oli joskus virrannut joki ja se oli jättänyt jälkeensä tasaisen pohjan, kovan kuin betoni. Ei tarvittu vaivalloisia perustustöitä, ei paalutusta eikä tukirakennelmia. Talopaketti oli jo valmis, kun kaveri vielä huhki kalliorinteessä perustustensa kanssa. Nyt kalliolle rakentaja tuntuukin tyhmältä!

Mutta… eikös kovallekin hiekkapinnalle rakentamisessa ole riskinsä? Mitä jos joki alkaakin taas virrata? No, taisi mies miettiä, kaikessa inhimillisessä toiminnassa on riskinsä. Tässä kohtaa ei ole vettä nähty vuosikausiin, kenties vuosikymmeniin. Miksi tilanne muuttuisi juuri nyt? Pääasia että saan perheelleni edullisesti ja nopeasti katon päälle.

 


Näin meilläkin
rakennetaan


Ei tällainen ajattelu ole nykyisinkään tavatonta. Harva se vuosi joet tulvivat Pohjanmaalla ja meri etelärannikolla. Kellarit täyttyvät vedellä, ja ökytaloihin pääsee vain veneellä. Silti näin rakennetaan, sillä tonttimaa on kallista eikä tulvia ole ollut miesmuistiin.

Jeesuksen vertauksessa syyssateiden rajuus yllätti kaikki. Vuorenrinteeseen rakentanut kaveri oli tyytyväinen, kun katto piti vettä, vaikka sisustustyöt saattoivat olla vielä pahasti kesken.

Kyllä toisenkin miehen katto piti sadetta. Äkkiä uomaa pitkin syöksyi tulvavesi hurjalla paineella, kuten noilla leveysasteilla on tapana. Kivikova hiekkaperustus muuttui löysäksi liejuksi. Koko talo lähti liikkeelle ja hajosi kappaleiksi. Omasta ja kuulijoidenkin mielestä viisaasti toiminut mies osoittautui sittenkin tyhmäksi.

 


Vertaus kertoo
kuulijoistaan


Ihminen rakentaa itselleen talon yleensä vain kerran elämässä. Arkipäivässä niin isoja asioita ei tule pohdittua. Siksi vertaus johdattaa hyvin pohtimaan, mille perustalle on koko elämänsä rakentanut. Mihin turvautua, jos kaikki kaatuu päälle ja menee pieleen? Entä kun viimeinen myrskytuuli puhaltaa?

Nyt ei sovi naureskella tyhmää miestä. Järkevyydestä ja hurskaudesta riippumatta jokaisella on edessä hetki, jolloin tulvavesi vie kaiken mennessään.

Jeesuksella oli tähän ratkaisu: tehkää minun sanani mukaan. Se sana löytyy edellisestä luvusta, Matt. 6:19–21. Tämän maailman talot vie tulva, tai ainakin varkaat, koi ja ruoste turmelevat kaiken. Talo kannattaa rakentaa sinne, minne ne eivät ylety, taivaaseen. Toiset pitävät sellaista rakentamista tyhmänä, mutta Jeesuksen mukaan se kannattaa.

Teksti Lauri Thurén
Piirros Pekka Rahkonen



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin