Voiko raamatunkäännökseen luottaa?

Uudesta raamatunkäännöksestä keskusteltiin aikanaan paljon. Joidenkin mielestä sanoma oli hukkunut ja Jumalan sanaa vääristelty. Toiset iloitsivat raikkaasta ja ehjästä suomen kielestä. Nyt kun pöly on laskeutunut, on aika pohtia, miten käännökset poikkeavat toisistaan. Mitä tavallisen ihmisen pitäisi niistä ajatella?

Käännökset samalla viivalla

Raamattu käännetään aina alkutekstistä eli muinaisesta hepreasta, arameasta ja kreikasta. Käännöksen tarkoitus on välittää tuon muinaisen tekstin viesti meille. On mahdotonta sanoa kumpi raamatunkäännös olisi parempi. Tärkeintä on oivaltaa, että ne on tehty eri periaatteella.

Sanatarkkaa käännöstä ei ole olemassakaan, vaan kaikki Raamatut sijoittuvat kuvassa näkyvälle viivalle. Vasemmassa laidassa on alkuteksti. Se on tarkka ja luotettava, mutta harva sitä ymmärtää. Oikeassa laidassa on lapsille tarkoitettu kuvaraamattu. Sitä on helppo lukea ja se kestää pureskeluakin, mutta vanhurskauttamisopin hienoudet saattavat jäädä hämärään. Kaikki muut Raamatut ovat kompromisseja näiden kahden välillä: toiset vaikeaselkoisempia mutta tarkempia, toiset helppolukuisempia mutta kauempana alkuperäisestä.

Vanha 1930-luvun käännös on lähempänä alkutekstiä. Sitä lukee hitaammin, kuin ajaisi vanhaa maalaistietä. Mutta matkan varrella pysähtyy ihmettelemään kaikenlaista. Etsivä löytää yllättäviä aarteita. Uusi 1990-luvun käännös on ymmärrettävämpi. Niinpä sitä lukee kevyemmin, kuin ajaisi uutta leveäkaistatietä. Matka taittuu, mutta moni yksityiskohta jää huomaamatta.

Menneiden vuosisatojen käännökset ovat usein vielä lähempänä vasenta laitaa, ne ovat kuin kärrypolkuja. Monet nykykäännökset kuten Elävä Uutinen lähentelevät jo kuvaraamattua, kuin etenisi moottoritietä tai istuisi Pendolinon kyydissä. Molemmissa reunoissa on hyvät ja huonot puolensa ja ne sopivat erilaiseen käyttöön. Vaippaikäiselle en antaisi kreikkalaista pipliaa, kun taas teologian opiskelija ei saisi muuta käyttääkään. Kirkkoraamattumme sijoittuvat keskustaan, mutta sen eri puolille.

Mikä on dynaaminen käännös?

Uusi raamatunkäännöksemme on tehty dynaamisella periaatteella. Tärkeintä on välittää tekstin ajatus, ei niinkään kääntää yksittäisiä sanoja. Tällä tavoin kirjoja tai vaikkapa elokuvien repliikkejä nykyään käännetään.

Ongelmana on, että lukija joutuu etäämmälle siitä mitä vaikkapa Jeesus tai Paavali sanoivat. Hän joutuu luottamaan yhä enemmän siihen, miten kääntäjä heitä tulkitsee. Vanha, tarkempi käännösperiaate sallii helpommin vaihtoehtoiset tulkinnat. Myös käsitteet pysyvät samoina, kun vaikkapa "vanhurskaus" on käännetty aina samoin. Uudessa käännöksessä sitä korvaa monta eri sanaa tilanteesta riippuen.

Vanhan käännöksen kiusallinen piirre oli 30-luvun pyrkimys ylevään "raamattusuomeen", vaikka alkuteksti olisi puhekieltä. Tuolla tavoin puhuivat vain Tauno Palo ja Ansa Ikonen! Jos Raamattu olisi käännetty Mika Waltarin käyttämälle kielelle, ei uutta suomennosta olisi tarvittu lainkaan.

Yksityiskohdissa on eroja

Pelkkä periaate ei selitä kaikkia eroja. Uuden käännöksen etu on, että raamatuntutkimus on edistynyt monella alalla. Käytössä on parempi alkuteksti: esimerkiksi Herran kärsivä Palvelija näkee nyt "valon", Jes 53:11, kun vanha käännös joutui puutteellisen pohjatekstin vuoksi arvaamaan ympäripyöreästi "sen".

Uusi käännös on paikoin vanhaa tarkempi, ja tämä on myös hengellisesti tärkeää. Vanhan mukaan usko on "luja luottamus" ja "ojentautuminen", Hepr 11:1, eli jonkinlaista ihmisen suoritusta. Uusi kääntää oikein: "sen todellisuutta mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä."

Ryhdy sekakäyttäjäksi!

Eri käännökset sopivat eri tarkoituksiin. Kun lukee Raamattua läpi tai haluaa saada yleiskuvan vaikkapa Mooseksen kirjoista, uusi käännös on paikallaan. Kun sanaa tutkitaan tarkkaan ja rauhassa esimerkiksi raamattupiirissä, olisi hyvä käyttää molempia rinnakkain. Vielä parempi on ottaa rinnalle vieraita kieliä, joita sattuu hallitsemaan edes vähän. Englantilainen, ruotsalainen tai ranskalainen käännös voivat nostaa rikkaasta tekstistä esiin näkökulmia, joita kumpikaan suomalainen ei ole tavoittanut. Tuttu kertomus alkaa elää uudella tavalla kun sitä lukee toisella kielellä.

Tärkeämpää kuin käännös on kuitenkin Raamatun sanoma. Kuluneet vuodet ovat osoittaneet, että myös uuden käännöksen välityksellä Jumalan sana synnyttää uskoa ja uutta elämää.

Eikun lukemaan!

Teksti ja kuva: Lauri Thurén

Kirjoittaja on Joensuun yliopiston eksegetiikan professori ja teologisen tiedekunnan dekaani.