Rakkaus haastaa meidät ja nuo

– Johanneksen evankeliumissa tunnistaminen on tärkeä teema. Pyhän Hengen avulla ihmiset voivat tunnistaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Silloin he luottavat häneen kuin kotieläin hoitajaansa. Ajatus on kaunis: tosi Jumalan tuntee siitä, että hän pitää huolta ihmisistä.

Vertaus haastaa kirkkoa siihen, että ihmiset tunnistaisivat kirkon sanoissa ja teoissa rakastavan Jumalan. Voi kuulostaa lässyltä, mutta juuri siksi se ei ole helppoa. Miten edustaa sellaista, mihin ihminen ei kykene? Kirkon ihmiset sortuvat tekemään asioita, joista rakastava Jumala on kaukana.

Mistä vertaus muistuttaa nykyajan ihmistä?

– Jeesus sanoo, että hänellä on lampaita muistakin tarhoista. Jumalan rakkaus ylittää ”meidän” ja ”noiden” väliset rajat. Se haastaa ihmisiä rakastamaan toisiaan. Tämäkin on evankeliumille tärkeä teema. Eikä rakkaus saisi jäädä sanoiksi, vaan sen tulisi toteutua tekoina.

Yksinkertaista tämäkin, mutta toteutus ontuu silti. Muutenhan ei tarvitsisi kantaa huolta vaikkapa rasismin noususta.


Yksi lauma

Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.
Joh. 10:14–16


Rukoilemme

Me emme itse tunne tietä emmekä vaaroja,
jotka meitä uhkaavat.
Älä anna meidän joutua kauas luotasi.
Opeta meitä erottamaan sinun äänesi
kaikkien muiden äänten joukosta
ja sinun kutsusi niistä kutsuista,
jotka ovat viemässä meitä harhaan.
Jos lähdemme omille teillemme,
vedä meidät takaisin luoksesi.