Digi digi

Kukaan ei liene Suomessa olla enää tietämätön siitä, että elokuun lopussa loppuvat analogiset tv-lähetykset ja ilman digisovittimia lähetyksiä on mahdotonta nähdä. Nyt kansalaisia kehotetaan kiivaaseen digisovittimien ostoon, jottei näin onnettomasti pääsisi käymään. Tiedämme, että nykyisellä vauhdilla lopussa tulee auttamatta kiire.

Näin paastoaikaan kehotetaan pidättäytymään television katselusta tai ainakin vähentämään sitä. Itselläni on kokemusta yli puolen vuoden katselutauosta viime vuonna. Ei se ollut mitään jaloa itsekuria. Televisioni meni yksinkertaisesti rikki, enkä hankkinut uutta putkiremontin keskelle.

Mitä tapahtui? Televisiottomuus oli yllättävän helppoa, koska en ole koukussa yhteenkään sarjaohjelmaan eikä mikään muukaan ohjelmistossa tunnu korvaamattomalta. Radionkuuntelu lisääntyi tietysti merkittävästi.

Eikös tällaisen kokemuksen jälkeen voisi luopua kokonaan televisiosta ja käyttää siihen käytetyn ajan lukemiseen, kehittäviin harrastuksiin, kuntonsa hoitamiseen tai sosiaaliseen kanssakäymiseen? Tietysti voisi, muttei minun luonteellani eikä töiden jälkeen väsyneenä.

En kehota ketään jahkailemaan sovittimen ostossa, vielä vähemmän luopumaan kokonaan katselusta. Sen voi tietysti tehdä jos siltä tuntuu.

Uuden television omistajana olen huomannut, että jonkinasteista kilvoittelua tämä television ylivoiman nujertaminen kotiviihteenä kyllä vaatii.

Riitta Huotari

ullwwd.kxrwdul$vdqd.il