Kanootti nurin

Kesälomalla meloimme Lapin Pyhäjoella, tai siis perheen miesväki meloi ja osakseni lankesi vain kanootin kaataminen – ilman ennakkosuunnitelmaa. Mikä kävi kumman helposti. Hiukan vain painoa enemmän toiselle sivulle, kun alitimme kaatuneen puun, ja hups!

Löysimme itsemme vedestä, kanootti nurin niskoin yllämme. Jalat tapasivat pohjaa – joten ei hätää. Mies veti kanoottia maihin, poika selvisi sinne omin avuin ja minä kalastelin meloja ja reppuja kylmän raikkaassa vedessä.

Kaatua voi, mutta siihen on syytä varautua, sillä hädän hetkellä pelastusliivit ovat oivalliset. Koska osallistuimme ohjattuun retkeen, perässämme saapui muita melojia, joten olisimme saaneet apua, jos olisimme tarvinneet. Rannalla muovipusseihin sijoitetut reput avattiin ja vaihdettiin kuivat vetimet ylle.

Poikaa harmitti, kun äiti pilasi retken, mutta puoliso puolestaan alkoi vasta innostua, kun jotain haasteellista tapahtui. Itse olen tyytyväinen, sillä opimme perheenä, miten toimitaan hätätilanteessa. Selvisimme yhdessä mulahduksesta.

Melonta kuului yhden päivän ohjelmaan Kairosmajan tunturikeskuksessa järjestetyllä Nurmijärven seurakunnan ja työttömien viikolla, johon perheemme osallistui kuin siivellä. Porukan yhteishenki valloitti myös ulkopuoliset. Lämmin kiitos kesämuistoista – jopa märistä sellaisista!

Kaarina Havia

nddulqd.kdyld$vdqd.il