Tamperelainen nysse eli bussi täyttyy ja vihreään pukeutunut, harmaantunut nainen hakee paikkaa ikäisensä vierestä. Ulkomaalainen kuljettaja ei lähde liikkeelle ennen kuin on kehottanut naista istumaan, sillä hän huolehtii matkustajasta kuin sukulaisestaan.
Toimitukselta 10.4.2008
Tutkin papereitani ja unohdan ympäristön. Kymmenen minuutin kuluttua havahdun siihen, että ennestään tuntemattomat naiset juttelevat innokkaasti. Kommunikaatio pelaa, mikä ei ole harvinaista nysseissä eikä pysäkeillä. Nääsvillessä vieras saattaa käydä juttusille vaivattomasti, mikä raikastaa arkista eloa.
Vihreä nainen ojentaa toiselle muistoksi matkasta lehtisen, josta loistavat sanat ”Jeesus sanoo totisesti…” Hän nousee lähteäkseen ja toteaa vielä: ”Jeesus rakastaa aina kaikkia.” Ovella hän toivottaa hyvää päivänjatkoa jokaiselle. Tämä tapahtuu ystävällisesti, yksinkertaisesti ja ääntä korottamatta.
Lopun matkan kotipysäkille istun kuin lämpimään huopaan kääriytyneenä. On aikamoinen armolahja levittää siunausta suloisesti ympärilleen mitään vaatimatta.
Lehtisen saanut mummo nousee pois samalla pysäkillä. Kun vaihdamme muutaman sanan, päättelen, että hän on inkerinsuomalainen – ehkä Jeesuksen ystävä hänkin. Ainakin Vapahtajan rakastama aina kuten me kaikki.
Vuoden nuoren taiteilijan Samuli Heimosen näyttely päättyi juuri. Siitä jäi mieleen paljon sulateltavaa kuten jo pelkkä maalauksen nimi Aina perillä.
Vaikka vielä matkaamme, silti olemme aina perillä rakkaudessa.
Kaarina Havia