Leijonat ja insinöörit

Päivänä muutamana luin netistä erään aikamme uskonnollisen ilmiön historiaa. Luettu vahvisti aiempaa käsitystäni: kyseessä on oiva esimerkki pienestä, asialleen omistautuneesta joukosta, joka saa pelkällä talkootyövoimalla ihmiset toimimaan uskonnollisten vakaumustensa mukaisesti. Samalla se horjuttaa itseään paljon suurempaa, pöhöttynyttä instituutiota. (Sana 2.7.2009)

Mainittu ilmiö on tietysti eroakirkosta.fi -sivusto ja innokkaat talkoolaiset Tampereen Vapaa-ajattelijoita. Pöhöttynyt instituutio taas on oma kansankirkkomme, josta eroavista valtaosa on havahtunut huomaamaan, ettei heitä ole vuosikausiin liittänyt kirkkoon mikään muu kuin nimi jäsenrekisterissä.

Silläkin uhalla että suututan sekä uskovat että ateistit väitän, että vapaa-ajattelijoiden aktiivisuudesta olisi esimerkkiä kirkollekin. Samankaltaisella innovatiivisuudella ja tarmollahan alkukristityt aikanaan käännyttivät Rooman tapapakanoita, jotka kaipasivat elämäänsä jotain muutakin leivän ja sirkushuvien lisäksi. Varhaiskirkko ei pelännyt edes leijonia, mutta kahdentuhannen vuoden päästä sen jälkeläinen vapisee parin ohjelmointitaitoisen dippainssin edessä.

Kirkon ensisijainen ongelma ei toki ole eroamisissa, vaan siinä, ettei sillä ole mitään yhteyttä moniin jäseniinsä. Yhtä kaikki tilanteelle tarttis tehrä jotakin tai ne jyrää meitin. Ne vapaa-ajattelijoiden hurjat 1549 jäsentä.

ILKKA TIENSUU

ilkka.tiensuu(at)sana.fi

Jaa

Facebook Twitter | Jaa muualla...