Ihmisen näkökulmasta Jumalan käsittämättömässä armossa ei ole mitään tolkkua.
Torstai 23. toukokuuta. Nimipäivää viettää Lyydia, Lyyli, Lydia

Peruna kerrallaan


Ruoanlaitossa toiseksi eniten inhoan perunamuusin tekoa. Ei se muussaaminen mutta kuoriminen! Kun työpäivän jälkeen tuijottaa kahden kilon perunapussia kuorimaveitsi kädessä ja kylmävesihana auki, alkaa väkisinkin tapailla lähipitserian numeroa. Tai tapailisin ellei selkäytimeeni olisi painunut lähtemättömästi viisaan ystäväni neuvo: Peruna kerrallaan. (Sana 30.4.2009)



Peruna kerrallaan on loistava periaate. Se pätee ihan kaikkeen. Sillä valmistuu muusi ja hoituu liian pitkälle venynyt suursiivous. Sillä selviää mahdottomaksi paisuneesta työsumasta ja kymmenen vuoden yliopisto-opinnoista. Sillä voi jopa ratkaista solmuun menneitä ihmissuhteita.

Periaatteen alkuperä on minulle tuntematon. Ehkä sen keksi armeijan perunateatteriin joutunut onneton varusmies tai hellan ääressä parikymmenpäisen lestadiolaisperheen äiti. Joka tapauksessa sanonta on arkisempi ja kotoisempi versio kauemmas muinaisuuteen viittavasta sukulaisestaan: Mammutti syödään pala kerrallaan.

Taantuman taakoittamana aikana perunaperiaate on hyvä painaa selkäytimeensä. Sitä tarvitsee. Ja näin sitä käytetään: Ota mikä tahansa liian iso asia. Tarkastele sitä kriittisesti. Vedä syvään henkeä. Osita asia perunoiksi. Ja sitten vain peruna kerrallaan!

FREIJA ÖZCAN

freija.ozcan(at)sana.fi



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin