Tuhlaajatyttö

Pelkkä ajatus seuran pidosta sukulaisille tuotti minulle siinä iässä tuskaa. Olin yrittänyt neuvotella vanhempieni kanssa diilin, että vieraiden tultua olen tunnin kotona ja häivyn sitten kaupungille. Toinen osapuoli oli kuitenkin lujana: ”Olet paikalla koko ajan. Piste.”

Kiukutti. Siinä vaaterekin äärellä päätin, että jään kaupungille koko viikonlopuksi ja palaan kotiin vasta sunnuntaina vieraiden lähdettyä. Rahaahan minulla nyt oli, ja tekemistä kyllä keksisin. Puhelinkopissa niukkasanaisesti tiedotin päätöksestäni kotiväelle.

Myöhään sunnuntai-iltana avasin hiljaa kotioven. Yllätyksekseni koko perhe istui rivissä olohuoneen sohvalla. ”Halusimme vain nähdä, kun tulet”, joku heistä sanoi. Poissaolostani ei puhuttu enempää.

Aamulla, kun olin lähdössä kouluun, isä tuli luokseni.

”Ne vaaterahat taisivat nyt mennä”, hän sanoi. ”Olin iloinen, kun tiesin että sinulla oli rahaa mukana, niin että pärjäisit. Tarpeen tullen olisit voinut mennä vaikka hotelliin yöksi.”

Hänellä oli muutama seteli kädessään.

”Tuossa. Osta nyt itsellesi ne vaatteet.”

Isä, sinun tyttärenäsi on ollut helppo uskoa, että taivaan Isäkin on armollinen.

Onnea, nyt kun lauantaina täytät 80 vuotta!

Kristiina Miettinen

nulvwllqd.plhwwlqhq$vdqd.il