Cygnaeus perusti luterilaisen seurakunnan Alaskaan

On syyskuun 12. päivä vuonna 1839, kun nuori pastori Uno Cygnaeus astuu purjelaiva Nikolai I:n kannelle helsinkiläisessä satamassa. Edessä on pitkä matka Alaskaan, Sitkan saarelle.

Alaska kuuluu Venäjän alaisuuteen. Venäläis-amerikkalainen kauppakomppania hoitelee Sitkassa liiketoimiaan, muun muassa turkiskauppaa, kuvernöörinään suomalaissyntyinen, luterilainen A.A. Etholén. Hän on valinnut Cygnaeuksen hallitsemansa siirtokunnan luterilaisten paimeneksi.

Nikolailla matkaa myös kuvernööri kera nuoren vaimonsa sekä kymmenkunta muuta seurueen jäsentä.

Cygnaeus on ottanut Alaskan tehtävän mieluusti vastaan, sillä se vastaa hänen haaveeseensa nähdä kaukaisia maita.

Cygnaeuksen Alaskaan lähdöstä on kiertänyt myös vahvistamaton huhu, jonka mukaan hän olisi saattanut viipurilaisen piian raskaaksi ja paennut sen tähden muille maille.


Purjehtimista päivästä toiseen

Matka kolmimastoisella purjelaivalla kestää yhdeksän kuukautta. Ensiksi seilataan Pohjolan vesillä Kööpenhaminaan ja ärhäkän Pohjanmeren kautta Englannin kanaalille. Osa seurueesta vierailee Lontoossa. Suomalaisten matka jatkuu Espanjan ja Madeiran ohitse eteläiselle pallonpuoliskolle. Siellä Cygnaeus kirjoittaa kirjeeseensä:

– Me edelleen purjehdimme, purjehdimme ja purjehdimme päivästä toiseen. Näimme lentokaloja, tonnikaloja, valaskaloja, haita jne. jne. kannattaa nyt tuskin nähdä vaivaa kertoa vain siitä teille taas.

Sään salliessa laivalla olijat viettävät jumalanpalveluksia pyhäaamuisin.

Nikolain reitti kulkee yli Atlantin Brasilian rannikolle ja Rio de Janeiron trooppisille vesille. Riossa seurue viettää kolme viikkoa. Sitten matka jatkuu Kap Hornin kiertäen Etelä-Amerikan Tyynenmeren puolelle ja lopulta Valparaison kautta pohjoiseen Alaskaan.


Elämää Sitkan saaren pappina

Sitka on etnisesti monenkirjava, noin viiden sadan hengen siirtokunta, jossa on väkeä muun muassa Baltiasta ja eri puolilta Pohjolaa. Luterilaisia on noin 150. Heitä varten Cygnaeus aloittaa seurakuntatoiminnan. Aluksi jumalanpalveluksia järjestetään kuvernöörin salissa, koska kirkkoa ei ole.

Cygnaeus ottaa tehtäväkseen rakennuttaa kaupunkiin luterilaisen kirkon. Valmistuneeseen kirkkoon tulee istumapaikkoja runsaat sata. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös pappila.

Cygnaeus saarnaa sunnuntaisin suomeksi, ruotsiksi ja toisinaan myös saksaksi. Toimituksia on todella harvoin.

Viisivuotiskautenaan Cygnaeus perustaa Sitkaan myös hautausmaan.

Pastori kuuluu kaupungin yläluokkaan ja aterioi päivittäin kuvernöörin pöydässä. Herrat pelaavat biljardia ja polttavat sikareita.

Cygnaeus pitää kuvernööriä hyvänä mutta äärimmäisen materialistisena johtajana. Pastorille ei tahdo löytyä hengenheimolaista. Cygnaeus ei viihdy Alaskassa.

Alaskan kautenaan Cygnaeus tekee myös retkiä lähiseuduille. Hän kartuttaa hyönteiskokoelmaansa ja tekee havaintoja. Pastorin kiinnostus ei rajoitu vain teologiaan tai uskon kysymyksiin.


Alaska jättää jäljet mieheen

Lopulta koittaa kotiinlähdön aika. Yhdessä kuvernöörin ja hänen seurueensa kanssa pastori matkustaa Tyynenmeren yli Aasian rannikolle ja sieltä Siperian halki ratsain Pietariin.

Kuukausia kestävän matkan aikana Cygnaeuksella on aikaa pohtia Alaskan kokemustaan. Mitä kauemmas Sitka jää, sitä kauniimmalta se hänestä tuntuu.

Mitä pastorille jää käteen kaukaisesta komennuksestaan: hän saa lyhennettyä opintovelkojaan huomattavasti, palkka oli Alaskassa hyvä. Sitkassa hänen kiinnostuksensa naisten opetusta ja käsitöitä kohtaan herää. Kotiin hän palaa keski-ikää lähentelevänä, muuttuneena miehenä.

Sitkassa Cygnaeuksen muisto elää vieläkin, hänen perustamansa hautausmaa on edelleen toiminnassa. Vanha kirkko on purettu, mutta sen tilalla seisoo uusi. Seinän kyltti muistuttaa seurakunnan ammoisesta perustajasta. Sitkan luterilaiset eivät unohda kertoa suomalaisesta pastorista, joka perusti Alaskan ensimmäisen luterilaisen seurakunnan.


Lue koko juttu Sana-lehdestä.