Eksyttäjä ui eetteristä liiveihin

Monenkirjava ja kansainvälinen kristillinen media tarjoaa vilpittömille etsijöille myös pahanpäiväisiä eksytyksiä.

Tässä lehdessä haastatellun Jarmo Kalliolan SuomiTV on kanava, jonka tekijöiden taustalta löytyy monessa tapauksessa kristillinen usko ja arvomaailma, vaikka sitä ei julistetakaan ohjelmissa.

Jotkut mediat taas julistautuvat kristillisiksi, mutta tekijät edustavat käytännössä tyystin toisenlaisia arvoja. Hurskaiden kulissien kääntöpuolelta paljastuu jos jonkinlaisia huijarisaarnaajia, maailmanlopun manaajia, vääriä profeettoja, ihmeparantajia ja hurmahenkisiä harhaanjohtajia, jotka esiintyvät suurina uskonsankareina.

Mitä kummallisimpien uskomusten sepittäjät saavat tilaisuuden kerätä mediassa moninkertaisesti suuremman kuulijakunnan kuin seurakunnissa saatettiin ennen uneksiakaan.

Hengellinen vastuu siirtyy kuulijalle, sillä villeinkin julistaja löytää tätä nykyä jonkin kanavan, jolla terveestä järjestä ja kristillisyydestä ei tarvitse piitata tuon taivaallista.

Rokotus kristinuskoavastaan

Väärän profeetan yksi tyypillinen tunnusmerkki on, että tämä esittää tietävänsä maailman tilasta, uskon salaisuuksista tai lopun ajoista huomattavasti enemmän kuin kukaan muu. Hän heruttaa muilta kristityiltä muka salattua tietoa.

Pieleen meneviä profetioita lateleva ja niillä kannattajia itselleen koukuttava tuomiopäivän pasuuna on kuin susi lammaspaimenen vaatteissa. Paha paimen johtaa hyväuskoisia kuulijoitaan hengellisesti harhaan.

Vastuuton julistaja antaa rokotuksen kristinuskoa vastaan yleisölle, joka huomaa kuin taikurin hatusta vedettyjen opetusten onttouden: villit visiot perustuvat vilkkaalle mielikuvitukselle sekä Raamatun siteerauksin silotellulle supliikille.

Myyräntyötä muistuttavan sanankylvön seurauksena moni kuulija vieraantuu kristinuskosta. ”Jos tuo on kristillisyyttä, niin en minä kristinuskosta kiinnostu”, eksyttäjän kanavalle eksynyt etsijä päättelee. Hengetöntä siedätyshoitoa saanut henkilö saattaa sivuuttaa jatkossa hyvänkin hengellisen opetuksen.

Tavallinen etsijä ei ehkä tunne kristillisen kentän laajaa kirjoa niin hyvin, että osaisi erottaa ääri-ilmiöt terveestä kristillisestä julistuksesta. Kun hengelliseen hygieniaansa huolettomasti suhtautuva henkilö sitten avaa epähuomiossa väärään aikaan väärän kanavan, tuutista saattaa tulla mitä tahansa.

Mikään epäinhimillinen ei ole vierasta julistajille, joiden mielikuvituksen medialentoa kahlitsee vain raha.

Amerikanserkkujen seuraajat

Moni aikamme eksyttäjä ui maksavan yleisön liiveihin median kautta. Herrojen liivintaskusta löytyy lompakko, ja tunnetaanpa tapauksia, joissa mediaevankelistat ovat päässeet liki pyyteettömän julistustyönsä sivutuotteena rouvienkin liiveihin käsiksi.

Saatuaan yleisön armottomaan tuomiopäivän pelkoon, paha paimen osoittaa kuulijalle keinon keventää sieluaan – se on kukkaroaan.

Hurjimmat huijarisaarnaajat sekä menestysteologit ovat perinteisesti opiskelleet sekä mediaseksikkyytensä salat (useimmat suomalaiset vasta alkeiskurssin) että rahankeräystemppunsa Amerikassa, jossa uskonnollinen bisnes osataan parhaiten.

Amerikanserkkujen hymyt ovat leveimmät, puvut istuvimmat, pelottelupuheet hirmuisimmat ja lompakkoa kohti käyvät kolehtivetoomukset sydäntä särkevimmät. Ennen skandaaleihin sortumista osa heistä ehtii kerätä sievoisen omaisuuden. Niinpä hulppeaa elämää voi jatkaa, jos sekoilujen selitykset eivät enää joku päivä mene läpi.

Moisten mediaevankelistojen ja menestysteologien opeille alttiiksi joutuneille voi suositella vastalääkkeeksi tuota hengellisten sensaatioiden metsästäjien tylsänä pitämää mutta tuttua ja turvallista kristinoppia ja ristinteologiaa.

Kun ”taivaskanavalta” puuttuu asiasisällön sekä henkien erottelemisen halu tai kyky, kukin julistaja rahoineen ratkaisee, mitä media suustaan sylkee. Sieluille syötettävää lopputuotetta voi pahimmillaan pitää hengellisenä väkivaltana.

Lue koko juttu Sana-lehdestä.