Enkelit eivät ole hörhöjen juttua

Yleisimpiä enkelikokemukset näyttäisivät olevan lapsilla. Poliitikko Suvi-Anne Siimes kertoo neljävuotiaana näkemästään enkelistä joitakin vuosia sitten ilmestyneessä kirjassa:

”Olimme Suoniemellä kesänvietossa, ja heräsin keskellä yötä: näin enkelin. Se saattoi olla unta, vaikka se ei ollut. Vaalea, kirkas hahmo seisoi edessäni, tutkistelin häntä pitkään kaikessa rauhassa. Sitten, sanaakaan sanomatta enkeli katosi. Näkyni askarrutti minua valtavasti, ja lopulta kysyin isältä, olisiko se voinut olla enkeli. Hän totesi kauniisti, että kyllä, se saattoi olla enkeli. Isäni vastaus ilahdutti minua suuresti.”

Jyväskylän yliopiston tutkija Kirsi Hänninen on tutkinut suomalaisten kertomuksia yliluonnollisista kokemuksista, myös enkeleistä. Hän väitteli viime vuonna aiheesta tohtoriksi Ohiossa USA:ssa. Tutkimuksen 440 kertomuksen aiheena olivat tavallisimmin enkelit ja kummitukset.

– Enkelikertomuksia oli 88. Lisäksi oli esimerkiksi kertomuksia ihmisen näköisistä olennoista, joita ei tunnistettu.

Nuoremmat vastaajat kertoivat useimmiten lapsuuden enkelikokemuksista. Yli 50-vuotiaat kertoivat yhtä lailla myös myöhemmän elämänvaiheen kokemuksista.

– Helposti ajatellaan, että vähän koulutetut ovat alttiimpia kohtaamaan yliluonnollisia kokemuksia ja kertomaan niistä. Vastaajat olivat kuitenkin keskimääräistä koulutetumpia.

Hörhöiksi leimautumista välttääkseen kertojat korostivat tavallisuuttaan: hyvän koulutuksen lisäksi heillä oli perhe ja työ ja he olivat terveitä.

– On vaikea jäljittää sitä, kuinka uskonnollisina ihmiset pitävät enkelikokemuksiaan. Kaikista vastaajista 40 totesi selvästi olevansa uskova tai uskonnollinen. Uskonnollismieliset eivät näe enkeleitä sen useammin kuin muutkaan.


Lue koko juttu Sana-lehdestä.