Halleluja – se on kivinen tie

Harvoinpa näkee yhtä autenttista kuvausta narkomaanien näköalattomasta elämästä kuin joukkoon itsekin lukeutuneen Joonas Neuvosen ohjaama ja käsikirjoittama Reindeerspotting.

Neuvonen alkoi joitakin vuosia sitten kuvata videokameralla huumehuuruisen kaveripiirinsä toilailuja. Valtion elokuvatarkastamo antoi lopputulokselle K–18-ikärajan.

Korkein hallinto-oikeus pohtii parhaillaan, sallitaanko dokumentti sittenkin 15-vuotiaille. Elokuvan esittelytilaisuudessa tuottajat (ohjaaja ja dokumentissa esiintyvät nuoret loistivat poissaolollaan) pitivät Reindeerspottingia hyvänä valistuksena huumeiden vaaroista.

Kasvatusalan asiantuntijat päättäkööt bisnesmiesten sijasta, sopiiko dokumentti alaikäisten silmille, mutta ei siinä ainakaan huumeidenkäyttöä romantisoida.


Joulumaan varjopuoli

Rovaniemi on kaunis kaupunki, missä on mukavia ihmisiä ja poroja sekä aika onton tuntuisesti toteutettu Joulupukin maa (viimeinen havainto Santa Parkista vuodelta 2006, joten elämyspuisto voi olla petrannut). Paikallisia sankareita kokoonnutaan kiittämään ja ylistämään Lordinaukiolle.

Joulupukin maan varjoissa elelee satakunta narkomaania. Dokumentin surrealistisimmassa kohtauksessa kaupungin keskustassa on porojen kilpa-ajot. Joonas Neuvonen kuvaa kisaa ja kavereitaan parvekkeella juuri, kun yksi näistä mätkähtää alas katuun.

Kamera seuraa jopa jengin rötöstelyjä ja huumehörhöjen hengenvaarallista autoilua. Nuoret narkomaanit näytetään sönköttämässä toisilleen sekavaakin sekavammissa tajunnantiloissa.

Vieroitushoidossa käytetty Subutex on veikkosten suosima aine, jonka lääkekäytön järkevyys on jokseenkin kyseenalaista: ikään kuin kirkkaan viinan väärinkäyttäjää hoidettaisiin tarjoamalla tälle ”vain” viiniä.

Pääosassa on 19-vuotias Jani. Hän on tavallaan sympaattinen kaveri, joskin pihalla kuin lumiukko, ja pari sormeakin on jo katkaistu kirveellä velkariidoissa.

Janin haaveena on päästä pois Rovaniemeltä. Se onnistuu, kun hän ryöstää kaupan ja saa saaliikseen 5000 euroa.

Joonas ja Jani lähtevät ryöstörahoilla kiertämään Eurooppaa. Nähdyksi tulevat monet hienot paikat, kuten Pariisi, mutta Jani ei muista kokemuksistaan juurikaan jälkeenpäin, sillä huumeidenkäyttö vain lisääntyy matkalla – vaikka toisinpäin piti käydä.

Huume-elämän valheellisuus paljastuu ehkä kirkkaimmin kohtauksessa, jossa Jani suunnittelee ostavansa Euroopasta pienen talon, jonne muuttaisi tulevine vaimoineen. Haaveet jäävät haaveiksi, ellei narkkaus lopu.

Mies on yhä vankilakierteessä.


”Lahjoita Luoja lohtusi!”

Toinen tuore dokumentti, Tahvo Hirvosen ohjaama Tuomari Nurmio – stadilaista tangoa etsimässä, seuraa Tangomanifesti-levyn tekoa ja Nurmion tutkimusmatkaa tangon historiaan.

Taiteilija vääntää vanhoja laulujaan tangoiksi ja tulkitsee klassikoita, mutta varsinaisesti uutta tangoa saati tangoliikettä ei synny. Tangoon tarvitaan aina kaksi, ja ehkäpä Tuomarin omin osaamisalue sekä yleisö liikkuvat musiikillisesti toisaalla.

Taiteellisen tasonsa ja uutta luovan mielensä 1970-luvulta lähtien harvinaisen kiitettävästi säilyttänyt Tuomari Nurmio on kokeillut monia tyylilajeja. Hän on tehnyt hienoja pastisseja myös hengellisistä lauluista, tapaillen jopa virsien poljentoa.

Mielenkiintoinen kulttuurien kohtaaminen oli Helsingin Kirkkopäivillä, kun Nurmio esitti suuressa juhlateltassa veisujaan kuin herätyskokouksessa. Gospelkonkari Jaakko Löytty on ollut kovasti innoissaan esimerkiksi Tuomarin laulusta (vai sittenkin virrestä?) Lahjoita luoja lohtusi:

”Juomaa join, joka janoa toi, lihaa söin, joka nälkää lisää.

On kuin kiveä vasten painaisin pään, yöllä kun valvon ja vaikeroin, huudan rukouksen, kun en muuta voi, olen teljettynä kiven sisään.

Oi lahjoita Luojani lohtusi nyt, mitta on täyttynyt! Pahasta päästä, sieluni säästä, jo tarpeeksi kärsinyt.”


Synnin perässä ryömiville

Tuomari Nurmio voisi antaa päihdenuorille ja sellaisiksi pyrkiville kuluttajanvalistusta siitä, mitä voi sattua, kun ”paholainen sisälläsi mahtiansa näyttää, ei sen riehuntaa voi mikään enää pysäyttää”.

Siihen sopisi osuvasti lavean tien laeista kertova laulu Kivinen tie:

”Silloin synnin perässä mä ryömin maailmalla, enkä nähnyt selvää päivää enää taivaan alla. Vaikken muuta tahtonut kuin elää kunnialla, sain tappelussa pyöriä kapakan lattialla.

Kun heiluu yötä päivää, eikä sekään tahdo riittää, ei auta enää muu kuin kädet yhteen liittää. Mitä olet kylvänyt, sitä saat nyt niittää, kun konttaat katuojassa, voit itseäsi kiittää.

Kaikki nämä hyvät neuvot sydämeesi paina, ja säilytä ne kalleimpana aarteenasi aina. Nuorenakin muista, että elämä on lainaa, ja muista kiittää Luojaa muulloinkin kuin sunnuntaina.

Kun elämä sua elää ja viina sua juo, se kaiken sulta vie, se on kivinen tie. Halleluja – se on kivinen tie!”

Janne Villa