Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Tiistai 22. toukokuuta. Nimipäivää viettää Hemminki, Hemmo, Hemming

Ihanaa, tänään pääsee soluun!

29.11.2011
| Teksti: Arja-Leena Paavola
| Kuvat: Jani Laukkanen

 

 

Kotiryhmäverkosto kasvattaa suosiotaan pääkaupunkiseudulla.

 

On marraskuinen keskiviikkoilta, ja olemme kokoontuneet Helsingin Töölöön. Läheinen Mannerheimintie kuhisee ihmisiä, autoja ja ratikoita. Jenni Ala-Sihdon asuntoon iltaruuhkan meteli ei kuulu, vastassa on viihtyisä ja lämmintunnelmainen koti.

 

Kyseessä on Kotiryhmäverkoston viikoittainen solutapaaminen. Tämä ryhmä koostuu seitsemästä kolmikymppisestä naisesta, tosin poikkeuksellisesti heistä vain kolme on tänään läsnä. He ovat juuri palanneet töistä, ja nyt on aika rentoutua. Pöydälle on koottu nyyttäriperiaatteella pientä purtavaa.

 

– Solutapaamisissa kaava on aina suurin piirtein sama: ensiksi syödään ja jutellaan kunnolla, sitten laulamme yhdessä. Olemme kaikki melko musikaalisia, joten Jumalan ylistäminen laulamalla on meille luontevaa. Laulamisesta tulee hyvä tunnelma ja se virittää hengelliselle taajuudelle. Sitten rukoilemme, luemme Raamattua ja käymme läpi soluja varten laadittua materiaalia, Jenni Ala-Sihto kuvaa illan etenemistä.

 

Läsnä on myös pastori Riikka Ruokonen, joka on jo kymmenen vuoden ajan ollut mukana verkoston toiminnassa. Suuren osan siitä ajasta hän on kuulunut juuri tähän soluun.

Ruokonen on toiminut maaliskuusta alkaen verkoston pappina, mutta nyt hän on kuitenkin läsnä yhtenä solulaisena muiden joukossa.

 

Helppo tulla kohdatuksi

 

 

– Solussa luodaan parhaimmillaan läheisiä ihmissuhteita, jotka kantavat läpi vuosien. Pienessä ryhmässä on helppo tulla kohdatuksi: on aikaa ja tilaa keskusteluille, pohdinnoille ja vaikeidenkin asioiden jakamiselle.

 

Ala-Sihto on kuulunut ryhmään vasta muutaman kuukauden.

 

 

Naiset pohtivat keskinäistä suhdettaan ja toteavat, että heistä, alun perin toisilleen vieraista ihmisistä, on tullut ystäviä keskenään. Kokoontuminen vuorotellen toistensa kodeissa tuo rentoutta ja läheisyyttä. Kynnys oman kodin oven avaamiseen ei tunnu suurelta.

– Minusta tämä on antanut valtavasti ihmissuhteille, Henna Vähämaa toteaa.

 

– Esimerkiksi ryhmän rukoustuki on iso asia, ja olen huomannut, että minulla on henkisesti parempi olla. Solutapaamisten jälkeen oloni on aina virkistynyt. Muutenkin elämä ilman tätä olisi varmasti huomattavasti tyhjempää ja raskaampaa, Vähämaa arvelee muiden nyökytellessä.

 

Teet on juotu ja viimeisimmät kuulumiset saatu päivitettyä. Illan emäntä ehdottaa, että siirrytään laulamaan.

 

 

Kotiryhmäverkosto ry on ev.lut. kirkon sisällä pääkaupunkiseudulla vaikuttava jumalanpalvelusyhteisö, joka syntyi pappi Hannu Vuorisen halusta nähdä kirkon sisällä aitoa yhteisöllisyyttä.

 

 



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin