Journalismin puolustaja

Yksi aikakausi mediassa päättyi, kun ministeri Aatos Erkko kuoli viime viikolla. Muun muassa Helsingin Sanomia kustantavan mediaimperiumin pääomistaja teki elämäntyönsä perheyrityksen johdossa.

Erkon jälkeen kansainvälinen pörssiyritys joutuu miettimään henkistä suuntaansa. Tehdäänkö mediassa pelkkää bisnestä vai onko sillä yhä ihanteita ja sivistystavoitteita, kuten Päivälehden nuorsuomalaiset perustajat aikanaan edellyttivät.

Aatos Erkko oli sielultaan nuorsuomalaisten perinteenjatkaja. Puolueen perustajiin kuului isoisä Eero Erkko, joka toimi Päivälehden päätoimittajana. Vapaamieliset ja sosiaalisten kysymysten edistämisestä kiinnostuneet porvarit ottivat vaikutteita myös taiteilijapiireistä ja sulattelivat aikansa radikaaleja ajatuksia.

Sanoman viimeinen patriarkka vaati päätoimittaja Janne Virkkusen mukaan, että aina on katsottava eteenpäin. Koskaan ei ole syytä pysähtyä ja olla tehtyyn tyytyväinen, saati jäädä lepäämään saavutetulle tasolle.

Tältä pohjalta Suomea ja Sanomia vietiin määrätietoisesti eteenpäin ja Hesarista kasvoi kansainvälisen tason laatulehti.

Riippumaton
hyvä veli -verkostoista

Toimittajat ovat kehuneet Erkkoa journalistisen vapauden puolustajaksi.

Rikostoimittaja Harri Nykänen teki tutkivaa journalismia isokenkäisten väärinkäytöksistä. Hän kertoi marraskuussa Sanassa saaneensa Erkosta monta kertaa puolustajan, kun muut johtajat meinasivat hyllyttää jutut, jotka olisivat saattaneet pomojen kaverit kiusalliseen valoon.

”Aatos Erkko oli yhtiössä ainoa mies, joka ei pelännyt ketään eikä mitään, jos jutun taustat olivat kunnossa. Hän oli riippumaton näistä hyvä veli -verkostoista ja sökökaverien painostuksesta.”

Suomen rikkain mies halusi – kunnon patriarkan tavoin – pitää hyvää huolta työntekijöistään. Erkon aikana avustajiakaan ei kyykytetty. Journalistiliiton nettisivuilla kerrotaan (7.5.), että peräti 352 Sanoma Magazinesille työtä tehnyttä avustajaa jättää allekirjoittamatta kohtuuttoman sopimuksen, jota heille on tarjottu.

Uskonnon
erottaja

Kirkossa Erkko ja Hesari herättivät myös huolta ja jupinaa. Kulttuuriradikalismin uskonnonvastaiset vuodet jättivät jälkensä lehteen ja moniin toimittajiin.

Uskontokriittinen eetos oli Aatos Erkon osalta vanhaa perua. Tämä paljastuu Erkon artikkelista kirjassa Nuoren Suomen ytimessä. Näkökulmia nuorsuomalaisuuteen (1994).

Erkko ajatteli, että ”aidot” nuorsuomalaiset ja Hesari ovat aina vaatineet uskonnon ja kirkon täydellistä erottamista valtiosta.

Aatos Erkko arveli politiikan uuden uskontomyönteisyyden johtuneen työttömyyden luomasta turvattomuudesta, johon ”haetaan uskontosävytteisiä voimatekijöitä. Senhän huomaa myös lehtien palstoilta, missä erilaiset uskontoihin ja uskomuksiin liittyvät puoliromanttiset uutiset saavat tilaa.”

Hesarin uskontoa käsittelevä aineisto on muuttunut moni- ja tasapuolisemmaksi, eikä uskonto-osaston heikkous jää mieleen päällimmäiseksi, kun muistetaan Suomen lännettymisen ja journalismin kehityksen kannalta keskeistä mediamiestä.


Lue koko juttu Sana-lehdestä.