Jumalainen nainen

Tietomme Mariasta ovat niukkoja, myöntää piispa Eero Huovinen kirjassaan Pitkä ilo. Joulun evankeliumi (WSOY 2002). Nasaretin tyttö tapasi työmatkalle tulleen rakennusmiehen Joosefin, jonka kanssa hän kihlautui noin 15-vuotiaana – ja tuli raskaaksi ilman sulhasensa suosiollista avustusta.

Joulun alla Jumalan ihmiseksi inkarnoitumisen ihmettä ja sen inhimillistä synnyttäjää hämmästellään seimen äärellä.

Lutherin mukaan Jumalan pyhä äiti laulaa kaikkein suloisimmin siitä, millainen Herra on. ”Kristuksen suloinen äiti opettaa meitä oman kokemuksensa esimerkillä tuntemaan, rakastamaan ja ylistämään Jumalaa, sillä iloisin, riemusta sykähtelevin sydämin hän ylistää Jumalaa, joka katsoi häneen.”

Nöyrän ja kuuliaisen Marian tarjoamaa mallia on käytetty vuosisatojen saatossa myös väärin – patriarkaaliseen naisten alistamiseen. Mariasta rakennettiin naisten yleisen tottelevaisuuden perikuva. Tavallisten naistenkin olisi tullut mukautua myös ideaalihahmoksi ilman seksuaalisuutta.

Feministeillä onkin ollut Mariassa sulattelemista, varsinkin katolisissa macho-kulttuureissa. Latinalaisen Amerikan tutkimuksen professori, teologian tohtori Elina Vuola kartoittaa Mariaan liittyvää moni-ilmeistä ja ristiriitaistakin perinnettä ja opetusta kirjassa Jumalainen nainen. Neitsyt Mariaa etsimässä (Otava 2010).

”Maria on tarjonnut erilaisille naisille erilaisissa olosuhteissa mahdollisuuden hyväksyä itsensä niin ihmisinä kuin jumaluudesta osallisina, jumalaisina naisina. Se on yhdeltä naiselta aika paljon”, Elina Vuola summaa.

Hän kysyy, puuttuuko luterilaisilta jotakin, kun Mariasta vaietaan. Vuolan tuore opus ja viime vuosina virinnyt uusi kiinnostus Vapahtajan äitiä kohtaan osoittavat, että enää ei vaieta.

Neitsyt Maria kuuluu luterilaisen kulttuurin keskiöön inhimillisenä ja verevänä naisena ja taivaallisena valtiattarena.