Kadonneen jäljillä

Läheisen häviäminen tuntuu aina raskaalta, ja tietämättömyys kohtalosta on pahinta. Tyypillisin toimeksianto liittyy Australiaan, Yhdysvaltoihin tai Kanadaan muuttaneen sukulaisen jäljittämiseen.

– Suomesta lähti paljon väkeä siirtolaisiksi ennen ja jälkeen sotien. Monet heistä ovat kuolleet tai joutuneet vanhainkotiin, ja siksi yhteys on katkennut. Toinen tyypillinen tapaus on biologisen isän jäljittäminen. Kesäromanssin jälkeen isä on saattanut häipyä takaisin kotimaahansa ilman yhteystietoja. Näissä tapauksissa joudun melko usein sanomaan, että en voi auttaa. Tarvitsemme nimittäin työn käynnistämiseksi jonkin dokumentin, jossa sukulaissuhde osoitetaan, Pelastusarmeijan Suomen etsiskelytoimistosta vastaava majuri Kirsti Reponen kertoo.




Toimeksiantojen määrä oli suurin sotavuosina 1939-44 ja vielä muutama vuosi sodan jälkeenkin, jolloin uusia tapauksia saattoi tulla yli 1 000 vuodessa. Sitten lukumäärä alkoi vähitellen laskea.

– Viime vuonna pyyntöjä oli yli 60, joista hyväksyttyjä 30. Tänä vuonna on jo tullut noin sata yhteydenottoa, joista kolmisenkymmentä on työn alla. Joskus tapaus saattaa ratketa muutamalla puhelinsoitolla, joskus siihen menee vuosia. Internet on tehostanut jäljittämistä, sen ansiosta omaisten on helppo myös itse etsiä sukulaisiaan. Toisaalta asiakaskunnassamme on paljon vanhempia ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet käyttämään nettiä. Pelastusarmeijalle jääkin usein ne vaikeimmat tapaukset, Reponen toteaa.

Etsiskelyssä eri maiden Pelastusarmeijan toimipisteet ovat arvokas apu, sillä virkavallalta on usein turha odottaa apua. Poliisi ei ryhdy selvityksiin, mikäli asiassa ei epäillä rikosta, sillä ihmisellä on oikeus kadota.

Nykyään tietoturva on todella tiukka, ja se vaikeuttaa etsintätyötä. Varsinkin Yhdysvalloissa on lähes mahdotonta saada tietoa ihmisestä, joka on joutunut psykiatriseen sairaalaan. Ranskassa taas ei ole puhelinluetteloa kummempaa väestörekisteriä.

– Omaisille on suuri suru ja pettymys, jos saadaan selville, että kadonnut on kuollut. Toisaalta samalla voi paljastua uusia sukulaissuhteita, esimerkiksi serkuksia, jotka eivät ole aiemmin olleet tietoisia toisistaan. Se taas on valtava ilon aihe.


Lue koko juttu Sana-lehdestä.