Kansanusko haastaa kirkon

– Kristuksen tehtävänä ei ollut ihmisten uskonnollisuuden taidokas virittäminen vaan Jumalan rakkauden konkreettinen osoittaminen. Nytkin tarvitaan sitä, että joku välittää, ymmärtää, ottaa vastuuta ja pitää esillä Kristusta. Tarvitaan sanoja ja tekoja.

– Kiusauksemme on tarjota uskonnollisia elämyksiä kysynnän mukaisesti – luoda viihteellisiä kirkollisia menoja ja tyylikkäitä siirtymäriittejä ilman tuonpuoleisen ulottuvuutta. Evankeliumin yhteiskunnallinen ja uskonnollinen muutosvoima odottaa jälleen löytämistään!

Kristinuskon vireät kilpailijat haastavat Hiltusen mielestä kysymään, missä meidän tulisi uudistua, jotta vanhoista kirkonmenoista pudonneet ja uudet uskon etsijät kiinnostuisivat kirkon sanomasta.

Yksilöllinen nykyihminenkin kaipaa yhteisön lämpöä, ystävyyttä, keskinäistä huolehtimista ja jakamista. Miten ihmiset osattaisiin toivottaa tervetulleiksi etsimään vastauksia kirkosta, ettei etsijän tarvitse itse kasata uskonsa palasia maailmalta tai markkinoilla olevista uskomuksista?

Miksi auktoriteetteja vastaan kapinoivan on helppoa torjua kirkko ja hyväksyä uusi guru, joka keksii pyörän kuin ensi kertaa?

– Voimme myös kysyä, miten on kristillisen itsetuntemuksen laita. Suomessa ei paljon käsitellä syntiä tai Jumalan mielen mukaista elämää. Dynaamiseen ihmiskäsitykseen kuuluu kilvoittelu, joka on syventyvää synnin ja armon tuntoa. Ei se meitä pelasta, mutta auttaa tässä elämässä.

– Kirkon täytyisi osata opettaa, mitä ja miten etsiä, kun usko on kadoksissa.

Uudet uskonnot tarjoavat moninaisia menetelmiä yhteyden löytymiseksi ylöspäin. Mutta eikö kirkollakin ole messunsa ja ehtoollisensa, rukous- ja hiljentymismenetelmänsä, kristittyjen yhteytensä, todistuksensa ja palvelunsa, pitkä kulttuurinen ja kirjallinen traditionsa? Miksi etsijän on mentävä merta edemmäs kalaan?