Kenelle taivas on hiljaa

Kirjailija Ernest Hemingway romaanituotannossa toistuu uskon menetyksen ja kaipaamisen teema. Usko on esillä jo läpimurtoteoksessa Ja aurinko nousee, ja viimeisin kirjailijan elinaikana julkaistu romaani Vanhus ja meri kertoo symbolisesti Kristuksesta.

Kirjailijan omaan hengelliseen elämään vaikuttivat merkittävällä tavalla erityisesti hänen sotakokemuksensa. Euroopan lukuisat sodat jättivät Hemingwayn elämään lähtemättömät jäljet.

Protestanttisesta kodista tulevaa kirjailijaa kasvatettiin velvollisuuksista huolehtimiseen ja uutteruuteen.

Kirjallinen kyky syttyi varhaisella iällä. Ensimmäinen jälkipolville säilynyt tarina palautuu kirjailijan konfirmaation jälkeiseen vuoteen. Lähestyessään 20 ikävuottaan Hemingway aloitti lehtimiehen uran ja hakeutui sotatantereille ensimmäisen maailmansodan sytyttyä.

Julkisesti Ernest Hemingway ei puhunut uskostaan. Reteän maineensa vuoksi mies ei pitänyt itseään hyvänä esimerkkinä eikä hän halunnut tulla leimatuksi katoliseksi. Kirjailijan työssään Hemingway piti johtotähtenään kirjoittaa ”yksi tosi lause”. Hän halusi kirjoittaa ennen kaikkea hyvää kirjallisuutta.

Kun Espanjan sisällissota syttyi, Ernest Hemingway paloi halusta päästä raportoimaan tapahtumia rintamalle. Toive toteutui. Hän osallistui sisällissotaan sotakirjeenvaihtajana.

Espanjan sota loitonsi Hemingwayta kirkon helmoista. Hän piti vastenmielisenä sitä, miten Espanjan katolinen kirkonjohto asettui sodassa kenraali Francisco Francon johtamien kansallismielisten tueksi.

– On olemassa vain yksi hallitusmuoto, joka ei voi tuottaa hyviä kirjailijoita, ja se on fasismi. Sillä fasismi on öykkäreitten valhe. Kirjailija, joka ei halua valehdella, ei voi elää ja tehdä työtään fasistisessa yhteiskunnassa, Hemingway muotoili sittemmin eräässä kirjailijakongressissa pitämässään puheessa.

Lue lisää Hemingwaysta ja uskosta hänen kirjallisuudessaan .