Keskimääräinen elinikä 40 vuotta

Raamatun kirjoitusten pohjalta saadaan jonkin verran tietoa ihmisten arjesta, mutta maininnat ovat usein hajanaisia ja tulkinnanvaraisia, sillä tekstejä kirjoittaneiden tarkoituksena ei ole ollut kuvata aikakauden sosiaalista todellisuutta ja elämäntapaa.

– Vanhan testamentin aikaa kuvattaessa selkeiden kirjallisten lähteiden puuttuessa on turvauduttava arkeologisiin lähteisiin, mutta niiden hyödyntäminen edellyttää tulkintaa. Uuden testamentin ajalta tutkimusta sen sijaan helpottaa roomalaisajalta säilynyt runsas kirjallinen ja arkeologinen lähdemateriaali ja sitä tulkitseva antiikin historiantutkimus, sanoo Kirsi Valkama Helsingin yliopistosta.

Valkama on eksegetiikan tutkija ja hän on kirjoittanut kollegansa Anni Pesosen kanssa kirjan Arkielämä Raamatun aikaan (Kirjapaja 2010). Kirja käsittelee Vanhan testamentin synnyinseutua, Palestiinaa, 900-luvulta eKr. alkaen sekä roomalaisajan kaupunkeja, joissa Uuden testamentin kirjoitukset luotiin.

Kirja pyrkii kuvaamaan niitä asioita, joista Raamatun kirjoituksissa kerrotaan usein vain rivien välissä: arkielämää, arvoja ja perhesuhteita.

VT:n aikaan valtaosa väestöstä eli pienissä kyläyhteisöissä maaseudulla. Perhepiirissä valtaa piti suvun vanhin mies. Suurin osa ihmisistä on kuulunut köyhien joukkoon, mutta heidän elämänsä sijasta tunnetaan lähinnä yläluokan, ja etenkin yläluokan miesten elämää.

Tiedon puute kertoo toisaalta siitä, että kirjallinen kulttuuri on keskittynyt julkishallinnon asioihin, uskonnollisuuteen ja valtioon. Köyhät eivät itse ole kirjoittaneet, sillä kirjoitustaidolla ei vähäosaisten parissa ollut käyttöä.

Elämää hahmotettaessa tutkijan on käytettävä mielikuvitusta, mutta toisaalta se on myös pidettävä kurissa.

– On paljon asioita, jotka todella kiinnostaisivat, mutta niistä ei yksinkertaisesti ole tietoa. Yksi seikka, johon itse haluaisin lisävalaistusta on VT:n puolella esimerkiksi perheen ihmissuhdekysymykset ja vaikkapa se, miten tyttölapsiin asennoiduttiin. Naisista ja tytöistä tiedetään kaikkiaan hyvin vähän, Valkama sanoo.


Ilmasto aiheutti epävarmuutta

Hallitsevan luokan miehistä suurin osa vaikutti kuningasajalla Jerusalemissa ja he edustivat vähemmistöä myös Juudean ainoan suuren kaupungin asukkaina. Pääosa väestöstä asui pienissä kaupungeissa ja kylissä.

Ravinnon saanti ei ollut itsestään selvää muinaisessa Lähi-idässä. Kasvi- ja siitepölyjäänteiden perusteella tiedetään, että ilmasto on alueella pysynyt kuta kuinkin samana viimeisen 10 000 vuoden ajan. Kuivan ja kuuman sekä sadekauden vaihtelu on tyypillistä, ja sateiden tulo ajallaan oli viljelylle tärkeää. Lähes joka kolmas vuosi sademäärä jäi vähäiseksi.

Pidempien kuivien kausien aikana maatalousyhteisöt olivat vaarassa kärsiä nälkää ja hajota.

– Ruoka on koostunut pääasiassa viljasta. Ruumiillisen työn määrä oli suuri, ja naisten oli tehtävä valtavasti työtä elämän perusasioiden saavuttamiseksi. Kaikki oli tehtävä itse aina viljan kasvattamisesta jauhojen jauhamiseen ja veden hakemiseen.

Raskaaseen elämään on monien kohdalla kuulunut myös paljon kipuja. Sairastaminen on ollut vaarallista, ilman antibiootteja pienikin haava on saattanut johtaa kuolemaan tartuntataudeista puhumattakaan. Ihmisten keskimääräinen elinikä oli noin 40 vuotta.

– Hammassairaudet ja murtumat ovat nekin aiheuttaneet kovia kipuja. Sairauksia on pyritty hoitamaan, mutta VT:ssä on myös havaittavissa tulkintaa, että sairaus on Jumalan asettama rangaistus. Lääkintään on liittynyt uskonnollisia piirteitä, ja se on ollut osa pappien tehtäväkenttää. Vasta apokryfikirjoissa on ensimmäiset maininnat lääkäreistä.


Elämää suppeassa piirissä

Miten tutkija itse arvelisi pärjäävänsä, jos nyt siirtyisi Raamatun ajan tavallisten ihmisten arkielämään?

– Tällä elämänkokemuksellani kaatuisin takuulla iltaisin kuolemanväsyneenä sänkyyn. Fyysisen työn määrä oli niin valtava, Kirsi Valkama arvelee.

– Olisi varmaan hankalaa myös tottua suppeaan elämänpiiriin, joka käsittää vain oman pienen kyläyhteisön. Uutiset kulkivat pitkällä viipeellä, ja ihmiset eivät juurikaan liikkuneet pois kylästään.

Köyhät naiset olivat sidottuja pihapiiriinsä. Heidän asemansa on ollut alisteinen ja riippuvainen isästä ja puolisosta. Nainen on ollut päävastuussa perheen arjen pyörittämisestä, mutta yhteiskunnassa vain harvoilla on ollut asema.

Vastaavan kaltaisissa oloissa eletään meidän aikana edelleen. Esimerkiksi monien arabimaiden maaseuduilla tavataan yhä klaaniyhteisöjä, joissa olosuhteet muistuttavat raamatunaikaista elämää.

– Olen vieraillut Egyptissä eräässä maaseutukodissa, jossa tuli voimakkaasti mieleen vanhatestamentillinen elämäntapa. Elämä oli siinä kodin piirissä, fyysistä työtä tehdään pienissä yhteisöissä ja pyritään omavaraisuuteen. Saman tunnelman olen kohdannut myös Jordanian maaseudulla, Valkama kertoo.


Roomalainen kulttuuri leviää

Uuden testamentin aikaan tultaessa tavallisen kansan elämä ei juuri poikkea aiempien sukupolvien osasta. Uskonto muuttui ajan kuluessa, mikä näkyi esimerkiksi Jerusalemin temppeliin suurina juhlina tehtyjen pyhiinvaellusten yleistymisenä.

– VT:n ajalla elettiin isojen kuningaskuntien välissä ja jatkuvassa sodan uhkassa, sen on täytynyt olla stressaavaa. Roomalaismiehitys vakautti oloja. Köyhät ovat aina köyhiä, mutta kriisissä ravinnon hankinta on vielä hankalampaa ja rauhan aika on koitunut myös köyhimpien eduksi.

Arkielämän aherruksessa UT:n ja VT:n ajan välillä ei Valkaman mukaan ole kovinkaan suurta eroa. Tekniikka kehittyy, mutta roomalaisaikana suuret kaupungit toivat mukanaan myös lieveilmiöitä, kuten ahtaat köyhälistökorttelit, joissa taudit levisivät nopeasti ja hygienia oli huonolla tolalla. Myös orjuus oli yleistä ja Rooman valtakunnassa neljännes tai mahdollisesti jopa kolmannes asukkaista oli orjia.

– Merkittävä asia oli kuitenkin roomalaisen kulttuurin leviäminen. Kylpylät, kilpa-ajot ja teatteri toivat vaikutteita ja yhteiskunnan taholta järjestettiin enemmän toimintaa. Galileassakin ihmiset pääsivät osallisiksi esimerkiksi näytelmistä, jotka olivat hyvin samanlaisia koko laajan Rooman valtakunnan alueella. Kulttuurin mukana myös elämänpiiri laajeni.