Kreikassa pyhiinvaellus on elämäntapa

Kreikan yhteiskunnan maallistumisesta huolimatta pyhiinvaellus luostariin on nykypäivää. Vaellus, matka kohteeseen, ei ole tärkeä, vaan kohteessa vietetty aika. Pyhiinvaeltajat saattavatkin tulla luostariin hyvin läheltä, jopa sen naapurustosta. Käytäntö eri piirteineen muistuttaa Bysantin ajan pyhiinvaelluselämää.

Helsingin yliopistossa uskontotieteen alalta elokuussa väitellyt Mari-Johanna Rahkala-Simberg käsitteli tutkimuksessaan kreikkalaisen esikaupunkialueen naisluostaria. Tutkimusta varten hän vieraili luostarissa ja osallistui sen elämään nunnien ja pyhiinvaeltajien rinnalla. Koska hän ei itse ole ortodoksi, oli vierailut rajoitettu neljään päivään kerrallaan.

– Luostarielämässä yhdistyvät kova työ ja rauhallisuus. Suuri osa päivästä vietetään jumalanpalveluksissa, lisäksi tehdään käytännön töitä. Nunnat vieraineen laittavat ruokaa ja hoitavat puutarhaa. Jokaisella nunnalla on myös oma tehtävänsä kyvyistään riippuen: joku maalaa ikoneita, joku taas kirjoo liinoja, Rahkala-Simberg kertoo.

Pyhiinvaellus on ortodoksisen elämäntavan ylläpitämistä. Kyse on arkisesta elämästä, jossa sosiaalisuudella on tärkeä rooli. Luostarissa on kuitenkin oma etikettinsä ja siihen liittyen esimerkiksi puheessa käytetään tervehdyksiä, joita yleensä ei muualla tapaa. Myös pukeutumisella osoitetaan, että ollaan tultu pyhälle alueelle.

Luostariin saavutaan tapaamaan nunnia, jotka elävät pyhää elämää. Heitä arvostetaan suuresti hengellisyyden sekä heidän elämänkokemuksensa ansiosta. Keskustelut nunnien kanssa ovat merkittävä osa pyhiinvaellusta, heiltä saatetaan pyytää neuvoa vaikkapa perhe-elämän vaikeuksissa. Esirukoilijoina nunnilla on tärkeä tehtävä.

– Nunnilta saa ortodoksisen opin mukaisia neuvoja ongelmaan kuin ongelmaan. Eräs pyhiinvaeltajista totesi, että nunnat muistuttavat heitä perusasioista. Vierailun jälkeen kukin voi palata omaan arkeensa uusin voimin.


Luostari edustaa turvaa

Kirkolla on suuri merkitys, sillä Kreikan väestöstä ortodokseja on noin 98 prosenttia. Nunnat eivät ole poliittisia hahmoja, mutta heidän mielipidettään saatetaan kysyä myös yhteiskunnallisista seikoista. Nunniksi valikoituvat usein ortodoksisiin arvoihin sitoutuneiden perheiden tyttäret.

Rahkala-Simberg ei tutkimuksessaan täsmennä, mistä luostarista on kyse. Anonymiteetti oli tutkimuksen ehto, sillä Kreikassa luostarilaitos on ollut median hampaissa muun muassa taloudellisista syistä. Tutkimuskohteessa asuu 51 nunnaa, kreikkalaisittain se on siten hieman keskikokoista suurempi luostari. Anonymiteetin vuoksi käytettävissä ei ole valokuvaa, mutta tutkija kuvailee sitä sanallisesti.

– Luostari on bysanttilaiseen tyyliin rakennettu kompleksi, jonka keskellä sijaitsee Bysantin ajan kirkko. Sitä ympäröivät nunnien asuinrakennukset ja muut tilat, jotka ovat peräisin 1950-luvulta. Niiden sisustus on pelkistettyä, kirkko sen sijaan on hyvin rikkaasti koristeltu ja sen seinillä on upeat freskot ja lukuisia ikoneja. Puutarhat ovat kauniita ja hyvin hoidettuja. Luostariympäristö antaa jotakin kaikille aisteille.

Rahkala-Simbergin kohtaamat pyhiinvaeltajat arvostivat luostarissa erityisesti niitä seikkoja, joiden puutteesta Kreikkaa usein arvostellaan: luostarissa pidettiin sen puhtaudesta ja rehellisyydestä.

– Kutsunkin sitä ideaaliksi Kreikan mikrokosmokseksi.

– Luostari edustaa turvaa, pysyvyyttä ja kreikkalaisuutta. Ortodoksisuuden ja nationalismin välisestä kytköksestä puhutaan, ja se onkin olemassa. Kreikkalaiset ovat hyvin tietoisia siitä, että vuosisatojen varrella luostarit ovat olleet tärkeässä roolissa maan itsenäisyystaisteluissa, sen piirissä on myös suojeltu maan kieltä ja kulttuuria. Mikäli sota syttyisi tänä päivänä, luostari yhä suojelisi kreikkalaisuutta, näin pyhiinvaeltajat kertoivat uskovansa.