Liikunta on ilomme

Kansa jakautuu terveystottumuksiltaan. Polarisaatiokehityksen kääntöpuolena on se, että sielunsa temppelin hoitamisen laiminlyövien määrä kasvaa. Vanhempien tulisi patistaa nuoria liikuntaan, kun luonnollista liikuntaa ei enää tule kuten takavuosina.

Peliasemien ja tietokoneiden äärellä – pizzanpalaa ja cokispulloa kauemmas eväänsä liikauttamatta – kasvaneet nuoret kärsivät esimerkiksi selkäsairauksista. Epäterveellinen elämänmuoto vaikuttaa haitallisesti mielenterveyteen ja henkiseen jaksamiseen, joita kuntoilu todistetusti parantaa.

Jo armeijaiässä monien miesten kunto on kehno kuin raihnaisella vanhuksella. Sitkeiden seniorisissien lienee pakko palata pelastamaan työelämä ja eläkejärjestelmä, jos yhä useampi työikäinen putoaa sairaseläkkeelle.

Urheiluhulluudesta hupikuntoiluun

Sieluntolat seurasi viime lauantaina juostua Tukholman maratonia, jolle ilmoittautui ennätysmäärä väkeä, 20000, joista suomalaisia 5412.

Moni testosteronia ja naisenergiaa tihkuvista terveellisen elämän apostoleista etsi epäilemättä myös sielun ja ruumiin harmoniaa. Enemmistö kilvoitteli urheilun kuninkuuslajissa itsensä kanssa, mutta urheilukaverien leikkimielisestä lyömisestä oli toki tarjolla lisäiloa.

Maratoonarit kokeilevat henkisiä ja fyysisiä rajojaan. Useimpien toimintaa määrittelee enemmän liikunnan ilo kuin huipputulosten vääntäminen hampaat irvessä. Tämä on suuri henkinen muutos kuntoilukulttuurissamme!

Juoksija-lehden kehitys kertoo muutoksesta selvää kieltään. Vielä 1990-luvulla Juoksija haastatteli mieluusti kestävyyslajien huippu-urheilijoita, urheilijoita ja kovatasoisia kilpakuntoilijoita. Tässä järjestyksessä. Näitä kunnioitettavia esikuvia ei ole tietenkään unohdettu, mutta 2000-luvulla rinnalle tuli tasavertaisesti yhä enemmän tavallisia kuntoilijoita, aloittelijoitakin.

Urheilu-uskonnon uhrit

Miika Nousiaisen romaani Maaninkavaara (Otava) kuvaa herkullisesti kärjistäen vanhan koulukunnan urheiluhullujen totalitaarista maailmankuvaa. Martti Huttuselle urheilu on uskonto. Hänen elämässään on yksi ainoa tavoite: Suomen kestävyysjuoksumaineen palauttaminen.

”Väätäinen–Virén–Vasala–Vainio. Että korpeaa sen V-linjan katkeaminen.”

Martti valmentaa omaa poikaansa huippujuoksijaksi, kunnes tämä katoaa. ”Vaikka maraton on pitkä ja tuskainen, en haluaisi verrata meidän perheen surua nykymaratoniin. Siitä on tehty elämys, joka vie mielikuvaa kauemmas juoksemisesta. Se on kansanhuvia, jota harjoitellaan työporukassa simpsakan ohjaajan neuvoilla. Siinä sitten löntystellään talvi tavoitteen eteen. Keväällä tehdään retki Tukholmaan. – –

Laivalla hankitaan viimeisen teknologian mukaiset vaatteet. Nättiä väriä tietenkin. Ne päällä lyllerretään reitti kuuteen tuntiin. Maalissa saadaan stipendi, mikrosiru välittää säälittävän ajan internetiin tuttavien ihmeteltäväksi”, Huttunen pilkkaa nykymenoa.

 Teini-ikäisen tyttären valmentamisesta tulee talonmies Huttusen elämälle uusi suunta ja tarkoitus. Hyväntahtoinen tytär haluaa auttaa isäänsä ylös masennuksesta, muttei tiedä miten mielipuoliseen rääkkiin suostuu.

Isän valmennusprojekti on pakkomielle. Lapsen koko elämä kietoutuu ankaran treenin ympärille. Tuolla valmennustyylillä tuhottiin takavuosina lukemattomien nuorten liikunnan ilo lopullisesti!

Alex juoksee, ui, hiihtää ja hymyilee

Terveellistä vastapainoa tolkuttomalle urheilu-uskonnolle tarjoaa ulkoministeri Alexander Stubbin ja kestävyysurheilun monitoimimiehen Ilkka Järvimäen yhdessä tekemä Miehen treenikirja (Otava).

Järvimäki tuntee järkevän kuntoiluharjoittelun perusperiaatteet ja osaa esitellä ne sekä havainnollisesti että maltillisesti ja kohtuullisuuden hyveen ymmärtäen: jokaisen tulee liikkua omien persoonallisten lähtökohtiensa ja mahdollisuuksiensa mukaisesti eikä jäljitellä esimerkiksi huippujen treenitapoja.

Kirjassa on hyödynnetty asiantuntijoita kuten Timo Vuorimaata, Hanna-Maria Seppälää, Virpi Kuitusta ja Patrik Borgia. Yleistajuisen käsittelyn saavat juoksu, pyöräily, uinti, hiihto ja triahtlon.

Kiireinen ministeri ehtii kuntoilla lähes joka päivä. Hän sanoo viisaasti, että yksi liikunnalle annettu tunti tuottaa lisääenergiaa kahden tunnin edestä.

Liikunnallista kesää kaikille niille, jotka kynnelle vielä kykenevät, ja leppoisaa menoa muille! Kuntoilu ei ole kumminkaan missään määrin pelastuksen asia.

Lue koko juttu Sana-lehdestä.