Maailma tarvitsee globaalia etiikkaa

Maailmassa havahduttiin arvotyhjiöön, kun sosialismi romahti Itä-Euroopassa ja kylmä sota päättyi. Uusi kansainvälinen poliittinen ja kulttuurinen tilanne haastoi arvioimaan keinoja ja arvoja, joiden avulla maailmanyhteisöä voitaisiin luotsata kestävään ja oikeudenmukaiseen kehitykseen.

Kahdeksantoista vuotta sitten YK:n ympäristökokouksessa Rio de Janeirossa vaadittiin keskustelun aloittamista maailmanyhteisölle luovuttamattomista perusarvoista. Siellä tuotiin esiin, ettei kestävä kehitys voi rakentua yksin talouden varaan tai pelkästään ekologiset näkökohdat huomioiden tai vain sosiaalisia ongelmia ratkomalla. Tarvitaan yhteistä eettistä kokonaisnäkemystä, jota ilman eksyttäisiin kohtalokkaisiin yksipuolisuuksiin.

Haaste jäi puheiden tasolle YK:ssa, mutta kansalaisjärjestötasolla eri puolilla maailmaa syntyi eettistä vastuuta painottavia julistuksia ja aloitteita.

Maailman uskontojen parlamentin Chicagon globaalin etiikan julistus syntyi Rion kokousta seuranneena vuonna 1993. Sen pääarkkitehti oli saksalainen katolinen teologi ja toisinajattelija professori Hans Küng.

Suomalaiset pääsivät vaikuttamaan julistuksen tekoon sen alkuvaiheessa. Hans Küng pyysi ystäväänsä ja kollegaansa Reijo E. Heinosta järjestämään tilaisuuden, jossa pohdittaisiin globaalin etiikan periaatteita hänen lähettämänsä julistusluonnoksen pohjalta. Turun yliopistossa järjestettiin seminaari aiheesta.

Reijo E. Heinonen sai Chicagon julistuksen allekirjoittajiksi Suomesta emeritusarkkipiispa Mikko Juvan ja silloisen alivaltiosihteeri Martti Ahtisaaren, joka tuki myös presidenttikaudellaan globaalin etiikan prosessia.

Arvojen muutoksen edellytykset

Chicagon julistuksen mukaan yleinen arvojen muutos edellyttää seuraavia muutoksia ajattelussa.

Ensimmäiseksi tarvitaan laaja tietoisuuden muutos. Chicagon julistus sanoo: ”Maapalloamme ei voida muuttaa parempaan tilaan ilman, että yksityisen ihmisen tietoisuus muuttuu... Tilannettamme ei voida muuttaa perustavalla tavalla ilman riskin ottamista ja uhrivalmiutta.”

Toiseksi tietoisuuden muuttuminen on mahdollista, jos ymmärretään kokonaisvaltaisesti taloudellisten, ekologisten ja sosiaalisten ilmiöiden keskinäinen riippuvuus.

Kolmanneksi tarvitaan paluuta yksinkertaisiin perusasioihin. Tietotulvan ja viihteen vallasta pitäisi palata elämän kokonaisuuden kannalta oleellisiin kysymyksiin: mitä leipä, työ, terveys ja ihmisen läheisyys merkitsevät.

Kiitollinen kantaa vastuuta

Reijo E. Heinonen toivoo, että voisimme herätä huomaamaan sen mitä meillä jo on, ja unohtaa mitä naapurilla on enemmän. Silloin voidaan havahtua kiitollisuuteen.

”Kiitollisuus kokonaisvaltaisena elämänasenteena on elämää säilyttävä voima, joka vaikuttaa lähiympäristöä kauemmas. Kiitollisen ihmisen kyky kantaa vastuuta muuttuu.”

Globaalin eettisen ajattelun perustana on kaikista suurista uskonnoista löytyvä ajatus: minkä haluat itsellesi tehtävän, tee se toiselle. Vastavuoroisuutta korostaessaan se muodostaa uskontojen ja kulttuurien eettisen ajattelun kulmakiven.

”Uskontojen edustajien tulisi kehittää itseään dialogitaidoissa ja edistää ajatusta uskontojen toisiaan täydentävästä tehtävästä. Yhdessä ne voivat toimia globaalien eettisten periaatteiden pohjalta kärsivän ihmiskunnan hyväksi.”

----

Emeritusprofessori Reijo E. Heinoselle myönnettiin viime syksynä ensimmäinen kultainen sääntö -palkinto kunnianosoituksena hänen pitkään jatkuneesta työstä maailmanlaajuisen etiikan puolesta. Palkinnon antaa kansainvälinen uskot ilman rajoja -järjestö yhdessä United Religions Initiativen (URI) kanssa. Teksti on muokattu hänen pitämästään puheesta palkinnonjakotilaisuudessa. Reijo E. Heinonen on jäänyt eläkkeelle yleisen teologian professorin virasta Joensuun yliopistosta.