Maailmanlopun kauppiaita riittää
2.6.2011
| Teksti: Markus Partanen
| Kuvat:
Veikkaajat tulkitsevat ennemerkkejä ja vetävät hatusta spekulatiivisia laskelmiaan. Ja ihmisiä kiinnostaa, mutta miksi?
Toteutumattomien maailmanlopun ennustusten historia sai uuden virstanpylvään toukokuun loppupuolella, kun kalifornialaisen radioevankelistan Harold Campingin, 89, povaama uskovien ylöstempaus maanjäristyksineen ei tullutkaan.
Campingin mukaan muun muassa vedenpaisumuksen ajoitukseen pohjautuvien laskelmien perusteella tuomionpäivän olisi pitänyt koittaa 21. toukokuuta.
Parin päivän päästä radioevankelistalta ei selityksiä puuttunut, kun ennustukset eivät käyneetkään toteen: hänen mukaansa tuomionpäivä oli kyllä koittanut, vaikkakin vain hengellisellä tasolla. Mies ilmoitti myös uuden maailmanlopun ajan, lokakuun 21. päivän.
Maailmanlopun ennustajia on pelmahdellut esiin aina kirkon alkuajoista saakka. Nämä julistajat ovat väittäneet tietävänsä Kristuksen paluun, paruusian, ajankohdan muun muassa spekulatiivisten laskelmien, lukusymboliikan, suoran profetian ja ennemerkkien lukemisen perusteella.
Uskontotieteilijä, tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg Kirkon tutkimuskeskuksesta näkeekin Campingin-tapauksessa paljon tuttua.
– Poikkeuksellista tässä tapauksessa on tarkkojen päivämäärien kertominen, mitä lopunajoista viehtyneissä piireissä yleensä vältetään, Sohlberg sanoo.
Apokalyptisella, lopunaikoihin keskittyvällä sanomalla on Yhdysvalloissa oma vankka yleisönsä. Lopunaikoja käsittelevää kirjallisuutta julkaistaan ja luetaan paljon etupäässä karismaattissävytteisissä protestanttisissa piireissä.
– Yksi maailmanlopun sanoman vetovoimasta perustuu ajatukseen lohduttavasta lopullisen oikeudenmukaisuuden ajatuksesta. Ihminen kokee olevansa mukana suuressa jumalallisessa draamassa, jossa kaikella tapahtuvalla on vääjäämätön kulkusuuntansa. Tämä luo ihmiselle hyvin vahvan merkityksellisyyden tunteen, Sohlberg näkee.