Onko teillä salaisuuksia kaapissa?

Jos perheessä piilotellaan ilmapiirin ja ihmissuhteet myrkyttäviä salaisuuksia, ne murtautuvat jossain vaiheessa väkisin tietoisuuteen. Tabujen peittely tuottaa monesti enemmän tuskaa ja häpeää kuin kipeän totuuden tunnustaminen.

Professorin perunkirjoitukseen tuli keski-ikäinen mies, joka muistutti kovasti vainajaa. Vieras oli professorin au-poika, josta suku ei tiennyt mitään.

Isä oli vastannut poikansa elatuksesta ja koulutuksesta ja tavannutkin poikaansa silloin tällöin. Hän oli luvannut pojalleen kertoa tämän olemassaolosta perheenjäsenille hyvissä ajoin ennen kuolemaansa. Kertomatta jäi. Nyt oli pojan esille tulon aika...

Edellinen esimerkki suvun salaisuuksista löytyy perheasiain neuvottelukeskuksen johtajana ja työyhteisökouluttajana työskennelleen teologi Kirsti Ijäksen kirjasta Sukupuu. Avain oman elämän ja perheen ymmärtämiseen (Kirjapaja 2012).

Kuudenteen, uudistettuun painokseen edenneessä menestysteoksessa johdatetaan lukijaa hahmottamaan terapeuttisesti oman sukunsa juuret ja sitä, kuinka ne vaikuttavat nykyhetkessä.

Sukupuun tarkastelu saattaa paljastaa suvun salattuja henkilöitä ja tapahtumia. Tyypillisiä kätkettyjä asioita ovat salarakkaat, au-lapset, abortit, seksuaaliset poikkeavuudet ja perheen parista poistunut isä, josta ei saa kysellä.

Taloudellisen tappion ajat pyyhitään pois perheen kertomuksista ja muistoista. Joku perheenjäsen tekee rikoksen ja katoaa tyystin, Kirsti Ijäs luettelee.

On viisautta tiedostaa
suvun heikkoudet

Salatuimpia ja kipeimpiä asioita ovat lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö sekä sairaus tai itsemurha, jotka on selitetty totuuden vastaisesti. Itsemurhan jäljet peitetään vaikkapa sanomalla, että isä sai sairaskohtauksen.

Suvussa ilmenneet sairaudet ja itsemurhat olisi tärkeää saada tietää, jotta voisi tiedostaa mahdollisen oman taipumuksensa sairastua tai reagoida itsetuhoisesti. Jälkikasvu voi tällöin ottaa huomioon altistavat olosuhteet.

Kirsti Ijäksen mukaan on suurta viisautta tiedostaa suvun heikkoudet, ettei ajautuisi samoihin ongelmiin ja tuhoisiin käyttäytymismalleihin.

Mikäli salaamista jatketaan, paraneminen estyy, apu ja tuki jäävät saamatta ja moni kantaa yksin taakkojaan.

”Epärehellisyys vääristää asioita. Olen tavannut perheitä, joissa on kerrottu aivan ihmeellisiä ja kaunistelevia tarinoita tilanteista, joissa ei ole mitään kaunisteltavaa”, eläköitynyt perheneuvoja napauttaa.

Pettämiset, epärehellisyys ja valheiden käyttö voivat jopa olla osa perhekulttuuria.

”Valhe vaatii lisävalheen, ja osa perheen ahdistuksesta syntyy pelosta, että asiat paljastuvat jonakin päivänä. Esimerkiksi perheväkivallan jättämistä jäljistä keksitään peitekertomuksia.”

Lue koko juttu Sana-lehdestä.