Pipareissa maistuu paratiisi

Alun perin hunajalla makeutetut, monesti kanelilla, pippurilla tai inkiväärillä maustetut piparkakut ovat lukuisine muunnelmineen tuttua herkkua eri puolilla maailmaa. Meillä nykyään leivottavan piparin edeltäjä oli hunajakakku, jota oli jo tuhansien vuosien ajan valmistettu sekä sielun että ruumiin ravinnoksi.

Monet matkaajat merimiehistä kauppiaisiin kulkivat pipareiden voimalla. Runsaasti energiaa sisältävä, täysjyvästä tehty kakkunen piti nälän hyvin loitolla. Lisäksi ne säilyivät jopa kuukausien ajan ja olivat kevyinä helppo kuljettaa.

– Keskiaikainen pyhiinvaellus oli eräänlaista rukouskävelyä ja siihen tarvittiin sopivat eväät, piparit olivat juuri sellaisia.

Käytetyt mausteet suuntaavat ajatukset kauas Aasiaan ja itämaan tietäjiin.

Myös muodolla on oma symboliikkansa. Pipareista leivotaan viisisakaraisia tähtiä voiton tähden tapaan: Jeesus oli kuningas, joka tuli kukistamaan pahan vallan.

Kuusi sakaraa taas viittaa Daavidin sukuun ja Daavidin kaupunkiin, Betlehemiin. Matteuksen evankeliumin mukaan tähti myös johdatti itämaan tietäjät Jeesus-lapsen seimen luokse.

– Kirkkotaiteessa Betlehemin tähti kuvataan kahdeksansakaraiseksi, mukana ovat kaikki ilmansuunnat ja luomisen kahdeksas päivä. Tähti muistuttaa siitä, että kuljemme seitsenpäiväisen viikon ohi ylösnousemuksen aamuun. Mukanaon siis myös pääsiäisen sanoma, ja samaan pipariin on leivottu kristittyjen tärkeimmät juhlat.

– Näin pelastushistoria, raamatunhistoria, kirkkohistoria ja kulinaarinen kulttuurihistoria leipoutuvat piparkakussa maistuvasti yhteen, Ahonen toteaa.