Ruokaa, ruokaa, parempaa ruokaa

Mitä tämä uusi ruoanlaittoherätys oikein on? Jo aamutelevisiossa tähtikokit vaivaavat taikinoitaan ja maustavat muhennoksiaan. Yhä useammat lehdet koristelevat sivujaan käden käänteessä syntyvillä herkuilla. Kun Suomessa ei enää nähdä nälkää, ruoan laittamisesta ja syömisestä on tullut jotain muuta kuin nälän tyydyttämistä.

Onpa ruokakulttuuri saanut oman professuurinsakin Helsingin yliopistossa.

Uusien talojen ja huoneistojen keittiöt ovat yhä komeampia, ja vanhojen asuntojen keittiöitä remontoidaan suurilla summilla. Ruoka näkyy joka paikassa, vaikka ei kai meistä sen nälkäisempiä ole tullut. Päinvastoin, kulutamme vähemmän kaloreita kuin edellisen sukupolven raskaan ruumiillisen työn raatajat. Tosin syömme enemmän.

Ruotsalainen kirjailija Magnus Sundell pohtii suhdettamme ruokaan. Ruoka näyttää tulevan yhä tärkeämmäksi täällä Pohjolan perukoilla. Sen sijaan että ruoanlaitto oli välttämätön paha, siitä on tullut ylistettyä ja arvostettua ajanvietettä.

”Yhdessä ruokaileminen on kautta aikojen kuulunut ihmisten yhdessäoloon ja kanssakäymiseen. Aterioiminen jonkun kanssa on yleismaailmallinen merkki yhteenkuuluvuudesta ja ystävyydestä. Teollistumisen, rationalismin ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen tiellä aterian merkitys yhdessäolon ja kommunikaation tilaisuutena hävisi. Puolivalmisteet ja mikroaaltouunit valloittivat keittiöt”, kirjoittaa Sundell artikkelissaan.

”Ehkä uusi kiinnostus ruoanlaittoon ja yhdessä aterioimiseen on halua saada takaisin menetetty yhteys ja kaipuu alkuperäiseen.”