Se pieni ero vaikuttaa uskonnollisuuteenkin

Uskonnot ovat muiden yhteiskunnallisten instituutioiden tavoin yleensä miesten hallinnoimaa aluetta, mutta uskonnollisuus itsessään on piirre, joka liittyy voimakkaimmin nimenomaan naisiin. Tämä havainto on tehty kaikkialla maailmassa uskontokunnasta riippumatta, todennäköisesti näin on aina myös ollut.

Naisten voimakkaampaa uskonnollisuutta selitetään sitkeästi naisten alhaisemmalla koulutustasolla.

– Käsitys elää vahvana, vaikka sille ei ole perusteita, sanoo tutkija Kati Niemelä Kirkon tutkimuskeskuksesta.

– Jo valistuksen aikana oletettiin, että lisääntyvän tiedon myötä uskonnot häviäisivät, mutta näinhän ei käynyt. Länsimaissa kristinusko vetoaa yhä pikemminkin koulutettuun väestöön kuin työväestöön.

Muun muassa kyselytutkimuksiin perustuvien tilastojen valossa Suomessakin enemmän koulutetut ihmiset ovat kaikissa ikäryhmissä uskonnollisempia kuin vähemmän koulutetut. Nuoremmissa sukupolvissa naiset ovat nykyään miehiä koulutetumpia.

– Luterilaisuus on hyvin voimakkaasti sanan uskonto. Kun uskonto on kirjoitetun ja puhutun sanan, eikä vaikkapa elämysten varassa, se sekä edellyttää, että myös vetoaa älyyn.

Julkisuudessa esimerkiksi islam näyttäytyy hyvin maskuliinisena uskontona. Tutkimusten mukaan juuri musliminaiset kuitenkin kokevat yksilötasolla uskonnon merkityksellisemmäksi. Julkisuudesta kätkettynä elävät naiset vaikuttavat kodeissa, jotka todennäköisesti ovat vahvoja paikkoja islamin arjessa.


Turvattomuus luo tarvetta uskonnolle

Turvattomuuden tunne on hedelmällinen pohja uskonnoille. Esimerkiksi Suomessa havaittiin 1980-luvun nousukauden vuosina uskonnon merkityksen vähentyneen, kun taas lamavuodet olivat uskonnollisesti rikasta aikaa.

– Naisellisiin ominaisuuksiin liitetään miehiä voimakkaampi turvallisuushakuisuus. Todennäköisesti tämä biologiaan pohjautuva seikka myös liittyy uskonnon suurempaan merkitykseen.

– Kiinnostava havainto on se, että heteronaiset ovat uskonnollisempia kuin homonaiset ja vastaavasti homomiehet uskonnollisempia kuin heteromiehet. Ne miehet, jotka tutkimuksen muilla alueilla näyttäytyvät feminiinisinä, ovat usein myös uskonnollisempia.

Niemelä uskoo, että naiseudessa ja miehisyydessä täytyy siten olla biologisesti jotain, joka suosii uskonnollisuutta ja päinvastoin. Entä millaista miesten uskonnollisuus tutkijan mukaan on?

– Se on laadultaan suoraviivaisempaa, kuin naisten. Mies ei halua sitoutua väljään, epäselvään uskonnollisuuteen. Miehille erilaisten asioiden yhdisteleminen ei ole helppoa, ja jos uskoo kristillisiin uskomuksiin, ei niiden rinnalla usko vaihtoehtoisiin uskomuksiin. Naisille taas ei ole ongelmallista uskoa vaikkapa astrologiaan ja sen lisäksi myös Jumalaan ja Jeesukseen, Niemelä selittää.


Uskonnollista kasvatusta useimmiten äidiltä

Tutkimusten mukaan naiset uskovat ylipäätään helpommin esimerkiksi uskomushoitojen kaltaisiin asioihin. Ainoan poikkeuksen muodostavat ufot, joiden olemassaoloon miehet uskovat syystä tai toisesta enemmän kuin naiset. Nimenomaan juuri nuoret miehet uskovat eniten avaruusolentoihin.

Miehet käyvät naisia harvemmin uskonnollisissa tilaisuuksissa, rukoilevat harvemmin ja naisia harvemmin he uskovat korkeampaan voimaan tai Jumalaan. Ylipäätänsä he eivät pidä uskonasioita elämässään yhtä suuressa merkityksessä kuin naiset. Arjen käytännöissä uskonnollinen kasvatus on pääasiassa naisten vastuulla. Lähes 60 prosenttia suomalaisista kokee saaneensa uskonnollista kasvatusta äidiltään, alle kolmannes isältään.

– Äidin omalla esimerkillä on suuri vaikutus aikuistuvan tytön uskonnollisuuteen, kun taas miehet vaikuttavat nimenomaan poikiensa uskonnollisuuteen. Tästä syystä uskonnollisissa kodeissa olisi tärkeää, että miehet ottaisivat entistä aktiivisemman roolin uskonnollisessa kasvatuksessa.