Taipaleiden takana

Pyhittäjä Trifon Petsamolaisen kirkossa tungeksii väkeä. Tuohukset ja ihmiset tuoksuvat. Alkava kirkonmeininki on osa vuosittain täällä järjestettävää Trifon Petsamolaisen pyhiinvaellusta. Väkeä on saapunut paikalle myös etelästä, muun muassa Rovaniemeltä, Ilomantsista ja Hyvinkäältä.

Pohjois-Pohjanmaalla Siikajoella asuva Risto Dianoff kertoo osallistuneensa praasniekkaan jo useana vuonna.

– Juureni ovat Petsamossa, josta molemmat vanhempani ovat. Isän puolelta tulee vienankarjalaisia sukujuuria ja äitini kolttasaamelaisia. Vanhemmiten olen kiinnostunut etsimään juuriani, Dianoff kertoo.

Praasniekka jatkuu lounaalla ja päiväjuhlalla Sevettijärven koulussa, jossa on opetusta esikoulusta yhdeksänteen luokkaan. Tällä hetkellä oppilaita on kahdeksan.

Lapset tanssivat katrillitanssia ja esittävät koltankielisiä lauluja.

Paljon on muuttunut sotien jälkeisistä ajoista. Matleena Fofonoff muistelee, kuinka hänen kansakouluaikoinaan kolttakoululaiset asuivat lukukaudet koulun asuntolassa. Kotiin pääsi jouluksi.

– Ensimmäinen vuosi meni kuin säkissä. Kolttaa ei saanut puhua enkä suomea ymmärtänyt, Fofonoff muistelee.

Koltat haluttiin suomalaistaa, ja kolttasaame olikin kuolemassa. Nykyään sevettijärveläiset puhuvat edelleen kolttaa, mutta useimpien nuorten äidinkielenä on suomi.

Kolttasaamea elvytetään opetus- ja kulttuuriministeriön ja Inarin kunnan rahoittamassa saamelaisten kielipesätoiminnan iltapäiväkerhossa. Käytännössä kielipesätoiminnassa on kyse kielikylvystä.

Vaikka kylää kalvaa poismuutto, on viime aikoina väkeä myös palannut Sevettiin. Syntyy lapsia ja omakotitaloja. Kaikki eivät alkuunkaan halua muuttaa pois vaan elää juuri synnyinseudullaan.

– En ole koskaan haikaillut muualle, isänsä jalanjälkiä poromiehenä jatkanut Juha Feodoroff sanoo.