Tällainen on Jumala

Aikani Eremitaasin taidemuseon tsaarin aikaisia saleja koluttuani tulen Rembrandtin töille omistettuun saliin. Silmä ottaa neljättä sataa vuotta sitten tehdyn taulun näkyvältä paikalta salin perältä, josta taulu katselee viereiseen, loistokkaaseen portaikkoon.

Pitkälti kolmatta metriä korkeassa maalauksessa vanha, raihnainen isä ja reissuiltaan kotiin palaava, rähjääntynyt poika syleilevät. Isä on laskenut kämmenensä poikansa harteille, poika rutistaa omillaan vanhaa miestä tai on ristinyt ne kukaties rukoukseen vaatteidensa poimuissa.

Ympärillä olevat muut ihmishahmot, vanhempi poika, ilmeisesti palvelija ja äiti sekä katsoja asemoituvat seuraamaan tuota lämmintä ja samalla herkkää kohtaamista, jossa anteeksipyytäminen ja -antaminen, katumus ja sovinto, osattomuus ja osallisuus punoutuvat yhteen.

Katson öljyvärimaalausta. On helppo uskoa, että teoksen työstämiseen kului arvatenkin vuosia: sommitelma on hyvin hallittu, huomio kiinnittyy poikaan ja isään, erityisesti isän ikään kuin siunaaviin käsiinsä.

Kaiken teknisen taituruuden ohessa maalaus huokuu hyvää henkeä.

Maalauksen hengellisiä juonteita onkin perattu viljalti. Esimerkiksi yhdysvaltalainen heprean ja Vanhan testamentin professori John I. Durham näkee, että teoksellaan Rembrandt halusi sanoa: ”Tällainen on Jumala.”