Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Tiistai 22. toukokuuta. Nimipäivää viettää Hemminki, Hemmo, Hemming

Tekeekö selibaatti papista pedofiilin?

26.5.2011
| Teksti: Sari Varpula
| Kuvat: Walt Disney Studios


Eri puolilla maailmaa paljastuneet pedofiliatapaukset ovat herättäneet katolisen kirkon piirissä voimakasta kritiikkiä ja keskustelua siitä, johtuisiko lasten hyväksikäyttö pappien selibaatista.

Selibaatin rikkonut ja perheen perustanut entinen katolinen pappi Alberto Cutié Yhdysvalloista pitää seksuaalista pidättäytymistä hyvin merkittävänä lapsiin kohdistuvan hyväksikäytön syynä. Etelänaapurissa Meksikossa evankeeliset pastorit puolestaan julkaisivat juuri selibaatin purkamista kannattavan lausunnon.

Saksassakin selibaatti kuumentaa tunteita. Kristillisdemokraattien kansanedustaja Norbert Lammert vaati vuoden alkajaisiksi Die Zeit -lehdessä sen lakkauttamista.

– Mitä sanomista poliitikolla on kirkon sisäisessä asiassa, äyskäisi Vatikaani vastineeksi.

Kiistelyn tuoksinassa puitiin 41 vuoden takaista Pipeline-lehden artikkelia, jossa nykyinen paavi Joseph Ratzinger ehdotti pappien avioliittokiellon purkamista.

Helmikuussa Süddeutsche Zeitung -lehti julkaisi Saksan, Itävallan ja Sveitsin katolisuuden eri suuntausta edustavien teologien allekirjoittaman, perusteellisia uudistuksia kirkossa vaativan julkilausuman. Siinä muun muassa esitetään selibaatin lakkauttamista:

”Pedofiliakriisin vuoksi monet erosivat kirkosta. Ihmiset eivät halua enää sitoutua tällaiseen yhteisöön. Tämä kirkon on ymmärrettävä ja uudistuttava palauttaakseen uskottavuutensa.”

Aloite on merkittävin kirkon sisällä yli kahteenkymmeneen vuoteen, mutta nähtäväksi jää, taipuuko kirkko. Saksan piispainkokous ainakin pyytää kärsivällisyyttä ja sanoo, että kysymys selibaatista voitaneen ottaa esille lähivuosina.

Mutta turhaan me Pohjolassa päivittelemme katolisten selibaattiriitaa. Luterilaisessa Suomessakin pahuutta piisaa, eikä pedofiliakaan ole yksinomaan selibaatin seurausta.

– Selibaatti ei tee kenestäkään hyväksikäyttäjää eikä ole vaarallista, jos se on ihmisen vapaaehtoinen valinta. Motiiveilla kuitenkin on merkitystä. Jos ihminen kieltää itseltään oikeuden toteuttaa seksuaalisia tarpeitaan, on tärkeää kysyä, miksi hän amputoi oleellisen osan ihmisyyttään. Emme selviä syömättä, eivätkä seksuaaliset tarpeetkaan katoa torjumalla, Helsingissä ja Järvenpäässä työskentelevä pari- ja seksuaaliterapeutti Marjo Borg sanoo.


Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin