Tolkkua pillerimääriin!

Suomessa koko 2000-luku on kiivaasti keskusteltu vanhustenhoidon tilasta, lukuisia tutkimuksia on julkaistu ja erilaisia raportteja laadittu asian tiimoilta. Silti vanhusten elämä laitoksissa näyttää jatkuvan yhä samankaltaisena.

– Pahimmillaan puolustuskyvyttömiä ihmisiä makuutetaan suurissa laitoksissa, joissa virikkeiden puute ja vahva psyykelääkitys vievät loputkin kyvyt liikkua ja toimia. Kyse on myös poliittisesta tahdosta: vaikka epäkohdat ovat tiedossa, maamme hallitusohjelmassa ei vanhusten hoito ole tärkeiden asioiden listalla. Mielestäni tämä kertoo ikääntyneiden arvostuksen puutteesta yhteiskunnassa, professori, geriatrian erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelä sanoo.

Vanhukset ovat myös hyvin eriarvoisia saamansa hoidon suhteen. Huonolla onnella vanhus saattaa joutua erittäin heikon hoidon piiriin. Hyvää hoitoa taas saadaan esimerkiksi palveluasunnoissa ja ryhmäkodeissa, joissa on lisätty toiminnallisuutta ja pyritään lääkkeettömään hoitoon.

Säilövässä hoidossa vanhukset makaavat virikkeettömässä ympäristössä peiton ja patjan välissä. Paikallaan olo on tuhoisaa, sillä ilman liikuntaa lihakset heikkenevät nopeasti.

Taannoin julkaistusta Eduskunnan oikeusasiamiehen raportista tuli esille eräissä hoitopaikoissa henkilökunnan puutteelliset valmiudet hoitaa muistihäiriötä sairastavia. Dementian aivomuutosten vaikutusta käyttäytymiseen ei kaikissa hoitopaikoissa ymmärretä, myös kunnioitus muistisairaita kohtaan saattaa puuttua.

– Asiantuntevasta hoitohenkilöstöstä on pula. Geriatrian alan koulutusta on liian vähän sekä lääketieteellisellä että muulla ammattitasolla. Kaikilla vanhoja ihmisiä hoitavilla ei ole tarpeeksi tietoa vanhusten hoidosta, mielestäni yhteiskunnan tulisikin panostaa lisäkoulutukseen. Tiedetään, että tieto myös lisää positiivisia asenteita hoitohenkilökunnan keskuudessa, Kivelä huomauttaa.


Lääkinnästä
enemmän haittaa

Suomessa psykoosilääkkeiden käyttö on poikkeuksellisen suurta, paljon suurempaa, kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa. Käytössä olevat psykoosilääkkeet on tarkoitettu skitsofrenian hoitoon.

Lääkkeiden positiivinen vaikutus dementoituneella vanhuksella on levottomuuden väheneminen, mutta haittapuolena kehon jäykkyys, jalkojen levottomuus tai esimerkiksi ummetus. Psykoosilääkkeistä ei ole apua muistisairaan kaikkiin käytöshäiriöihin, sillä ongelmien takana ovat aivomuutokset.

Hyvän hoidon takaamiseksi tulisi yksilökohtaisesti selvittää, miksi vanhus on levoton. Mekaanista sitomista ja psyykelääkitystä käytetään esimerkiksi karkailun tai aggressiivisuuden vuoksi, aggressiivisuuden syynä taas voi olla vaikkapa virtsatulehdus.

Voi myös olla, että psyykelääkitys aiheuttaa oireita tai sitten kyse on tekemisen puutteesta. Kivelä kertoo muistisairaasta miehestä, joka toistuvasti kaatoi pöytiä hoitopaikassaan. Syy löydettiin miehen ammatista: hän oli työskennellyt metsurina ja eli menneisyydessä, kuten muistisairas elää. Muun tekemisen järjestämisen jälkeen vanhus lopetti häiritsevän toiminnan.

– Potilaan tausta tulisi tuntea ja selvittää, miten muistisairaus on häneen vaikuttanut.

– Jäykkien ja kaatuilevien vuodepotilaiden hoito on varmasti henkilökunnallekin raskaampaa, kuin toimintakykyisten. Kaiken kaikkiaan on järjetöntä tuottaa toimintakyvyttömyyttä. Eräässä pitkäaikaissairaalassa joka toinen vanhuksista sai kolmea tai jopa useampaa psyykelääkettä. Ulkomainen kollegani totesi lääkemäärästä kuultuaan, että suomalaisten täytyy olla lujaa tekoa, kun kestävät moista, Kivelä hymähtää.

Tällainen hoitokäytäntö on vanhusten kaltoin kohtelua.

– Hoidon perustana pitäisi olla kodinomaisuus ja mahdollisimman normaali elämä, sillä vanhuksethan saattavat lopulta asua vuosia laitoksessa ja se on heidän kotinsa.

Teksti Arja-Leena Paavola
Kuva Istockphoto


Lue koko juttu Sana-lehdestä.