U2 – erämaasta kultakaupunkiin

Vuosi sitten 360˚ -kiertueen alussa Göteborgissa koetuilta keikoilta tuttu ohjelmistorunko on kasassa Helsingissäkin. Luvassa on siis musiikillisesti ja visuaalisesti vaikuttava popspektaakkeli.

Vastaansanomattomasti stadionrokkaava soundisirkus ei peitä alleen U2:n projektin perimmäistä luonnetta – totista Jumalan etsintää ja aikalaisen sekavan sieluntilan kartoitusta.

Yli 30 vuoden jälkeen Bono, Edge, Larry ja Adam pureutuvat yhä eksistentiaalisiin ydinkysymyksiin.


Antautumisen aika

No Line on the Horizon (2009) on bändin väkevin albumi sitten postmodernin ihmisen eksyksissä oloa ja henkistä hämmennystä häikäisevän tarkasti kuvanneen Achtung Babyn (1991). U2 on täysissä sielun- ja luomisvoimissa.

Avainteokset Magnificent, Moment of Surrender ja White as Snow todistavat kaiken pinnallisen pophässäkän keskellä jykevästä ankkuroitumisesta Kristuksen jalkojen juureen.

U2 kuvaa kovalla vauhdilla kiitäviä aikalaisia, joiden on harharetkiensä jälkeen pakko palata perusasioihin. Tulella on leikitty, kunnes tuli leikki isännillään, ja villihevoset päästetty irti, mustiin aukkoihin on vajottu monesti.

Jumalainen Rakkaus on kuitenkin jättänyt jälkensä sieluihin, eikä sen vaikutuspiiristä pääse pyristelemälläkään irti. Ihmiset ovat syntyneet laulamaan Luojalleen ja antamaan hänelle äänensä.

Toisinaan tietoisuus Jumalan rakkaudesta on hakusessa maailman levottomilla teillä, mutta sekä syntien sovitus että sydämen syväpuhdistus ja -valkaisu tapahtuvat Jumalan karitsan kautta – tämä on U2:n teologian summa.


Musiikillinen seikkailu
Jumalan kanssa

Michka Assayasin keskustelukirjassa Bono on Bono (Kirjapaja) nimihenkilö uskoo, että 2000-luvulla ihmiset ovat taas lähdössä seikkailuun Jumalan kanssa.

”Tieteessä on paljon sellaista, mitä on pidetty ristiriitaisena, mutta mikä tulee yhä ymmärrettävämmäksi sen ajatuksen kautta, että on olemassa Jumala. – – En tosin ole tiedemies, mutta minulla on bändikaverina sellainen. On selvää, etten ole munkki, olen taiteilija. Etsin musiikkini kautta johtolankoja.”

U2:n kristillinen pohjavire on vahva 1990-luvun hapuilun jälkeen. U2 on palannut kolmella viime levyllään tunnustuksellisille juurilleen. Myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisoikeuksien julistus jatkuu.

Keikalla videotauluilla esiintyvät esimerkiksi piispa Desmond Tutu ja Burman vangittu oppositiojohtaja Aung San Suu Kyi sekä avustuskampanjat, joissa eritoten Bono ja vaimonsa Ali, ovat aktivisteja.


Ironian jälkeen
viattomuuteen

”Rakkauden on muututtava teoksi tai joksikin konkreettiseksi. Jumalan on tultava lihaksi”, maailman mahtavimpien päättäjien ja onnettomimpien köyhien välillä sukkuloiva matkasaarnaaja Bono julistaa.

Bono on keskittynyt maailmanparantamiseen joskus jopa bändin kustannuksella. On selvää, etteivät ironisimmat rockpoliisit, jotka pilkkaavat sekä eettisiä että hengellisiä pyrintöjä, voi hyväksyä moista. Mutta kyllä kansa tietää, tiesi Veikko Vennamo.

Miljoonat kuulijat ovat seuranneet U2:n hengellistä vaellusta nuoruuden vahvasta uskosta hengellisten erämaiden ja tanssilattioiden kautta kultakaupunkiin ja neonvaloissa koeteltuun vakaumukseen.

Muusikkopojat jakavat matkaevästä ja virikkeitä yleisön omille pyhiinvaelluksille.