Uusi jumala on tullut Tosijumalaa vahvemmaksi

Eräänä päivänä Tusculumin viinitarhoissa käytiin keskustelu puun juurella. Kaksi kaverusta oli istuutunut alas syöden leipää, kalaa ja viiniä.

Seuraavanlainen oli keskustelu, joka kuultiin:

Herakles: Oi, Filolaos! Mitä uutta kuuluu maailmalta?

Filalos: Merkillisiä tapahtumia, oi Herakles! Koko maailma on muuttunut oudoksi!

Herakles: Mitä tarkoitat?

Filalos: Kautta Kaikkivaltiaan, uskoisitkos että Demokritos tosiaan on saanut viimeisen sanansa sanottua. Nykyään ihmiset uskovat jo koostuvansa joistakin pienistä jakamattomista osista!

Herakles: Mutta, tämähän on hulluutta! Kyllähän kaikki tiedämme, että jäsenemme, ruumiimme ja maailma onkin kaikki Kaikkivaltiaan Herran ilmentymiä sekä aikaansaamia, mutta miten voi olla yksi, jos on monta?

Filalos: Niin, aivan kuin ihmiset olisivatkin jonkin sortin Leegio! Ei, näin ei voi olla. Papit temppeleissäkin ovat tämän maailman siunauksen ottaneet, sillä tämä uudenaikainen viisaus, tiede, viettelee heidätkin peräjälkeen uskomaan että sieluakaan ei ole, vaan sekin koostuu osista ja erilaisista ilmiöistä ja ei ole Jumalallista perua, vaan jonkin kummallisen ajassa tapahtuvan muutoksen sanelema ja aikaansaama.

Herakles: Jumalan pilkkaa! Eikö juuri Kaikkivaltias puhaltanut elämän hengen ihmiseen, vai onko minulle uskoteltu lasten satuja pienestä pitäen? Onko mukamas uskoni valunut hukkaan, koska tämä uusi jumala ’tiede’ on suuruudessaan tullut Tosijumalaa vahvemmaksi ? Voi, kerro nopeasti, oi Filolaos, missä he palvelevat tätä vierasta väärää jumalaa?

Filalos: Et ikinä uskoisi. He ovat täyttäneet kaikki pylväikkömme, joissa he paarman tavoin surisevat ihmisten korvat täyteen myrkkyä ja purevat ihmiset paukamille, niin että he tulevat tyhjiksi kuoriksi! Lisäksi he ovat täyttäneet meidän muutkin pyhäkkömme, ja osa on jo alkanut saarnata tätä uutta jumalaa, ’tiedettä’, pelastuksena kaikkiin vaivoihin. He ovat kääntäneet kaiken väärinpäin, oi Herakles! Tänä päivänä ei ole siveellisyys enää heidän mukaansa hyvä asia, vaan kuten Babylonissakin odottavat nyt monien syntien raskauttamat naiset, että heidät kädestä pitäen talutettaisiin kesäkavereiksi ja he aivan kilpailevat siitä, kuka on saanut eniten näin tehtyä.

Herakles: Voi Filolaos! Kyllä synti on minuakin vietellyt mukaansa ja olen juhlissa ollut sekä luonnollisia tarpeitani tyydyttänyt, sillä onhan Kaikkivaltiaan sanankin mukaan parempi naida kuin palaa, ja niilläkin kerroilla kun en ole kuunnellut omaatuntoani olen rukoillut Kaikkivaltiaan anteeksiantoa heikkoudestani! Mutta miten voi henki, kun ruumis on kaikkioleva heidän oudon ja vieraan ’jumalansa’ mukaan? Miten he sitten pelastuvat ja mitä hyviä arvoja he antavat maailmalle, Filolaos?

Filalos: Heidän jumalansa syöttää erilaisia outoja aineita kaikkeen ja huumaa jokaisen niin, että he unohtavat kaiken keskellä vanhan viisauden ’terve sielu terveessä ruumiissa’, ja kaikenlaiset sielulliset sairaudet ovat yleistyneet ja hulluksi on maailma mennyt. Ennen niin hyvin varusteita laittanut käsityöläinenkin oli saanut päähänsä että hänellä on jokin sairaus, joka on estänyt häntä keskittymään mihinkään hyvään elämässään. Eivät he pelastu, oi Herakles! Heidän ruumiinsa kuolee, ja heidän jumalansa ’tieteen’ mukaan siihen päättyy kaikki. Ei heidän väärän jumalansa mitään hyviä arvoja anna, lakeja kylläkin, mutta miksi noudattaa niitäkään sillä eihän rikkeestä kukaan sakota, jos ei näe. Kaikenlaisen sairaan käytöksen he selittävät joidenkin aineiden, ’hormonejen’, virtauksena ja kokemusten haluisuutena.

Herakles: Tuohan on kuin pahinta painajaisunta! Filolaos, on meidän viisautta rakastavina ja hyveen kunnioittajina nyt kiirehdittävä varoittamaan muita kaupungin asukkaita tästä vieraasta jumalasta ja sen palvonnasta. Näyttää nimittäin sille, että se turmelee kosketuksellaan nuorisomme sekä sokaisee vanhemmatkin miehet ja naiset. Ei, kautta Kaikkivaltiaan! Nyt on aika ryhtyä todella kamppailemaan tätä uutta vähäpätöistä jumalaa vastaan.

Filalos: Minä olen aivan samaa mieltä, sekä heti kotonani kyselen palvelusväeltäni apua tähän. Kyllä tämän vieraan väärän jumalan voittokulku on pysäytettävä!


Loppusanat

Näin kuinka he kulkivat yhdessä pois, auringon verkkaisesti laskiessa. Olin kauhuissani kuulemastani uudesta vieraasta jumalasta ja totta tosiaan, olinhan minäkin lukenut luonnontieteitä, aritmetiikkaa ja geometriaakin, mutta onneksi ei tämä väärä rappion jumala tullut minulle tutuksi näinä aikoina. Sen voima näytti kauhistuttavilta; pappissäätykin oli jo sen edessä sortumaisillaan.

Teksti Antti Piironen
Piirros Pekka Rahkonen

Kirjoittaja opiskelee luonnontieteitä Helsingin yliopistossa.


Tekstissä esiintyvä Demokritos, n. 460-370 ekr, oli kreikkalainen luonnonfilosofi, joka uskoi kaiken – myös sielun – koostuvan jakamattomista perushiukkasista eli atomeista.

Roomalainen huvilakaupunki Tusculum oli tieteen ja taiteen harjoittajien suosiossa.

Lue koko juttu Sana-lehdestä.