Vaikea suvaitsevaisuus

Amerikkalainen journalisti, kirjailija ja yhteiskuntakriitikko Chris Hedges varoittaa kristillisten liikkeiden sisällä kasvavasta toisinajattelijoiden syrjinnästä.

”Niitä, joilla on erilainen raamatuntulkinta, pidetään harhaoppisina ja eri mieltä olevia vaarallisena aineksena”, hän kirjoittaa.

Kirkon Tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola kertoo hämmentävän tiedon. Kansainväliset uskonnollisuutta mittaavat tutkimukset paljastavat, että mitä uskonnollisempi ihminen on, sitä suvaitsemattomampi hän on. Se tulee esiin esimerkiksi asenteissa rodullisia ja seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan. Mutta Ketola jatkaa samaan hengenvetoon painokkaasti:

– Kristillisten oppien hyväksyminen ei silti automaattisesti tarkoita syrjiviä asenteita, eikä kristillisten oppien hyväksyminen vielä tee kenestäkään suvaitsematonta. Syrjivät asenteet ovat seurausta jyrkästä ja autoritäärisestä uskonnollisuudesta, hän korostaa.

Fundamentalistit
pitävät meteliä

Sama pätee kaikkien uskontojen edustajiin. Esimerkiksi muslimien suuri enemmistö ei ole terroria kannattavia kiihkoislamisteja, mutta pieni fundamentalistinen vähemmistö pitää näkemyksistään meteliä senkin edestä.

Tutkimusten mukaan uskonnollinen suvaitsemattomuus on selvässä yhteydessä fundamentalismiin: jyrkkiin ja mustavalkoisiin asenteisiin sekä voimakkaaseen johtajakeskeisyyteen.

Mutta pohjimmiltaan suvaitsemattomuus on ihmisyyteen kuuluva yleisinhimillinen taipumus, joka kuuluu normaaliin elämään.

– Suosimme luonnostamme oman ryhmän jäseniä ja määrittelemme identiteettimme sen perusteella, mihin porukkaan kuulumme. Se ei liity mitenkään ainutkertaisesti uskontoon. Mistä tahansa asiasta, kuten määrätyn jalkapallojoukkueen kannattamisesta, voi muodostua sosiaalisen ryhmän perusta. Se johtaa siihen, että toisen joukkueen kannattajiin suhtaudutaan enemmän tai vähemmän syrjivästi ja väheksyvästi. Ja niin kauan, kuin tämä pysyy lievänä, se voidaan sallia, Kimmo Ketola selittää.

Suvaitsemattomuus on
turvallisuuden kaipuuta

Nurmijärven johtava perheneuvoja pastori Heli Pruuki sanoo, että suvaitsemattomuudessa on usein kyse turvallisuuden kaipuusta. Jotkut ihmiset tarvitsevat selkeät säännöt elääkseen oikein ja kokeakseen elämän olevan hallinnassaan. Ne auttavat erottamaan hyvän ja pahan toisistaan helpottaen siten elämää arkipäivän ratkaisuissa ja valinnoissa.

– Kun näitä sääntöjä kyseenalaistetaan, ihminen tuntee olonsa uhatuksi ja turvattomaksi. Ihminen, jonka usko perustuu sääntöihin ja niiden noudattamiseen, kokee Jumalankin moralistiseksi ja vaativaksi.

– Ankaran jumalakuvan myötä uskostakin tulee samanlaista: Siihen sisältyy voimakas henkilökohtaisen ratkaisun ja oikein elämisen vaatimus, ja uskon määränpäänä on henkilökohtainen pelastus.

On hyvä, että asioista keskustellaan ristiriitojen uhallakin, mutta kun mukaan otetaan Jumala, menevät puurot ja vellit helposti sekaisin.

– Silloin, kun terve nöyryys puuttuu, uskonnosta tulee lyömäase. On loukkaavaa, jos omia mielipiteitä väitetään Jumalan mielipiteiksi, Heli Pruuki varoittaa.