Vauhtinainen Päivi Lipponen: Pitää pysähtyä ja hengittää

Poliitikon edessä on kiinnostavien asioiden ja vaikeiden päätösten vuori. Rankka työ vaatii terveelliset vastapainot sekä fyysisellä että henkisellä puolella, tietää Päivi Lipponen.

Filosofian tohtori Päivi Lipponen on tottunut tekemään intensiivisesti pitkää työpäivää. Väitöskirjaa opettajan työn päälle iltaisin ja viikonloppuisin vääntäessä työtahti meni liialliseksi. Elimistö antoi varoituksen ihottuman muodossa.

– Nykyään pyrin rauhoittamaan lauantait ja sunnuntait perheelle ja harrastuksille, ja kesällä pidän vapaata kuukauden. Aiemmin olin niin innostunut töistäni, etten malttanut rajata niitä.

– Kun työskentelyn katkaisee viikonlopuksi, pystyy taas maanantaina tekemään asioita entistä suuremmalla energialla. Pysähtyminen palvelee myös ihmisen uudistumista ja uuden luomista. Jos työnteko menee överiksi, siitä tulee pelkkää suorittamista ja ihminen uupuu, Päivi Lipponen toteaa.

Hänen henkireikiinsä kuuluu kuntoilu. Juoksua ja hiihtoa harrastavan ruskean vyön karatekan uusimpia liikunnallisia avauksia on ratsastus.

– Karateopettajani sanoi, että minulla on koko ajan niin hirveä vauhti päällä, että pitää rauhoittua, pysähtyä ja hengittää. Ratsastus on siihen tarkoitukseen loistava laji. Aiemmin pelkäsin hevosia, mutta ison eläimen kanssa oleminen on osoittautunut uskomattoman tervehdyttäväksi ja virkistäväksi.

Kristinusko on
osa suomalaisuutta

Suomalaiset ovat hyvin hengellistä kansaa, Päivi Lipponen kokee. Maallistuminen ei ole edennyt läheskään niin pitkälle kuin Ruotsissa.

– Kristinusko on osa suomalaisuutta, henkinen voimavara, joka auttaa meitä jaksamaan. On tärkeää, että me arvostamme omaa uskontoamme ja perinnettämme. Suvivirttä ei saa jättää laulamatta sen vuoksi, että joukossamme on toisten perinteiden edustajia. Suvaitsevainen muita kohtaan täytyy toki olla.

Aikamme kiihkeiden muutosten keskellä kipuilevat kuluttajat rakentajat identiteettiään ja brändiään ostamisen ja omistamisen kautta. Markkinat luovat kohtuuttomia tarpeita ja vertailukohtia: ilman tätä tuotetta ja ominaisuutta et voi olla onnellinen.

– Tässä tilanteessa kirkon tehtävä ja haaste on puhua hengellisyyden tuomasta harmoniasta ja rauhasta. Sisäinen tasapaino on sittenkin saavutettavissa kaiken tämän hälyn ja paineiden keskellä.

– Minulle tärkeintä kristinuskossa on se, että sen kautta saan rauhan. Jumalanpalveluksen lopussa oleva Herran siunaus onkin aivan upea, Päivi Lipponen pohtii.