Kristillinen kirkko on alusta asti ollut kriisin kirkko. Monoliittinen rakennelma ja opillisesti yhtenäinen kirkko on täysi mahdottomuus.
Sunnuntai 19. toukokuuta. Nimipäivää viettää Emilia, Emma, Emmi, Milla, Milja, Milka, Amalia, Emilia, Emma, Amalia, Mili

Yrteissä maistuu metsän voima

16.2.2012
| Teksti: Markus Partanen
| Kuvat: Istockphoto

 

 

Luostarien yrttitarhat ovat olleet vanhastaan lääkintä- ja maustamistaidon keitaita. Luostareiden yrttitietouden ja -uskomusten äärelle johdattaa hiljattain suomennettu, 1400-luvulta peräisin oleva Naantalin luostarin lääke- ja yrttikirja (Wanha Naantali kauppa 2011).

 

Kokeilen yrttikirjan oppeja käytännössä. Testissä ovat muun muassa koiruoho, nokkonen, sinapinsiemenet ja katajanmarjat.

 

Sirotan pussista kuivattua koiruohoa lautaselle. Kasvin haju on läpitunkevan voimakas, tympeä ja saa kavahtamaan.

 

Luostarin yrttikirjan mukaan koiruohomusteella kirjoitettuihin kirjoihin eivät hiirulaiset koske. Kasvin aromaattisia ominaisuuksia hyödynnettiin ennen vanhaan syöpäläisten torjunnassa. Lieneekö tästä kehittynyt kansanuskomus, jonka mukaan kasvi karkottaisi myös pahoja henkiä. Siihenkin tarkoitukseen koiruohoa on käytetty.

 

Yrttikirja sanoo koiruohon auttavan etenkin vatsavaivoihin. Kirja neuvoo tekemään liemen.

Niinpä minä keitän koiruohoteen. Kokeilen varovaisesti, sillä Duodecim-terveyskirjaston mukaan kasvi on myrkyllinen. Luotan kuitenkin luontaistuotekaupan yrttipussin teeohjeeseen.

Kun tee on hautunut ja liemi siivilöity, nuuhkin keitosta epäluuloisena. Ei se vaikuta niin pahalta kuin odottaisi.

 

Maistan. Ja silloin jysähtää. Koiruohotee maistuu erittäin kitkerältä ja karvaalta. Puolikuppia hörpin, ja huuhtelen jälkeenpäin suuhun jäänyttä koiruohon makua haalealla vedellä.

En huomaa sanottavia vaikutuksia, mutta ymmärrän nyt, miksi Raamatussa koiruohoa käytetään katkeruuden ja surun vertauskuvana.

 

Sinappi on
tehoyrtti 

Sinappi tuntuu olevan luostarin yrttikirjan mukaan tehoyrtti. Sinapista sanotaan olevan apua niin pääsärkyyn, yskään, huonoon vatsaan kuin moneen muuhunkin vaivaan.

Kaadan pikkuruisia sinapinsiemeniä lautaselle. Siemenet ovat tuttuja suolakurkkupurkeista, mutta raakana en ole niitä aikaisemmin evästellyt.

 

Kauniita ne ovat, kullankeltaisia ja säännöllisen muotoisia.

 

Maku on yllättävän väkevä ja hieman tulinen. Kyllä siitä kaupan sinapit tunnistaa. Koiruohon jälkeen maku on miellyttävä. Hilpeästi mieleen nousevat luonnonhelmassa nautitut nuotiomakkarat.

 

Luostarin yrttikirja neuvoo sinappisen mehuntekoon. Kokeilen jauhamalla siemeniä yrttimyllyssä ja sekoittamalla jauheen veteen.

 

Sinapinmakuinen mehu polttelee kurkussa. Sen kuuluisi pehmentää ääntä. Ehkä ääneni pehmeneekin vähän vai onko se vain kuvittelua?

 

Luostarin yrttikirjan mukaan sinapin pitäisi myös tehdä viisaaksi.

 

Jeesus vertasi Jumalan valtakuntaa pieneen sinapinsiemeneen, josta kylvön jälkeen kasvaa puu, jonka oksien varjoon linnut tulevat pesimään. Vähäpätöisen oloista Betlehemin-alkua seurasivat aikanaan suuret kosmiset myllerrykset.

 

Lue koko juttu Sana-lehdestä.



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin