Charismatics Revisited
Kävimme viime sunnuntaina 25.3. kasvavan ja hyvinvoivan, vielä suhteellisen pienen karismaattisen seurakunnan jumalanpalveluksessa. Olimme kuulleet siitä hyvää. Lähetyssaarnaaja oli kehunut sitä. Sitäpaitsi tosiasiana on ja pysyy, että helluntailaisuus, karismaattisuus ja itsenäisten kirkkojen kristillisyys on tilastollisesti maailman valtaprotestanttisuutta. Sitä ON opiskeltava ja vakavasti, vaikka ei itseään siihen joukkoon osaisikaan lukea.
Armon ajan seurakunnassa ja sen tytärseurakunnissa on tullut muutaman vuoden sisällä yli tuhat ihmistä uskoon. Nyt kokouksessa, pienen pienessä huoneessa oli yli viisikymmentä koolla. Jos jokainen jäsen tulisi kerralla, ei huoneeseen mahtuisi.
Ylistysbändi oli osaava, puvut päällä, kravatit kaulassa ja tukat siististi leikattuna, naiset siveästi sivummalla esilaulamassa, Power Pointia näppärästi näpläämässä ja miksaamassa, kaikki turhaan riehumatta. Volyymi oli tilaan sopiva. Ihanaa, ettei ollut meteliä, vaikka minua ei kolmen vartinkaan ylistysosuus vielä mitenkään nosta valtaistuimen eteen. Mieleni liikkuu vankasti maassa.
Seurakunnan hallinta on visusti johtajan, pastorin käsissä. Pastori on tällä kertaa nainen. Pastorin opetusta on kuunneltava ja siihen on alistuttava. Perustelu: perheessä toimitaan tavallaan. Toisessa perheessä toisin. Pastori on perheen pää. Muitakin perheitä on. Jos toimii toisen perheen tavalla, kuuluu siihen, ei tähän.
Jäin miettimään: Katoliset pysyvät kasassa hierarkisen hallinnon avulla: paavi on pää ja muut paavin alla kuin joulukuusen koristeet hiletähden. Ortodoksisen kirkon sidosaine on jatkuva viittaus kirkko-isiin ja uskollisuus liturgialle. Yhä uudestaan ja uudestaan. Perinteisen protestantismin ja luterilaisuuden koossapitävä voima pitäisi olla yksin usko, yksin Kristus, yksin Sana. Mutta hertteleijaa, sitä kun tulkitaan näin ja näin ja vielä silleen, tälleen ja tolleen. Niinpä joka viikko syntyy uusi protestattinen kirkkokunta, joka perustuu alkuperäiseen raamatulliseen kristinuskoon. Meitä riittää ja sikiää.
Tässä hajoamistilassa ja entropiassa yksi koheesiovoima, yhdistävä sitkemahdollisuus on kuuliaisuus johtajalle, karismaattinen johtaja ja estradikeskeinen kristillisyys. Jos johtaja on tolkku, laumastakin voi tulla. Jos johtajalle homma ei nouse hattuun, laumakin pysy nöyränä. Siunausta matkaan, Armon ajan seurakunta!
Jutun lähetyssaarnaaja esiteltiin blogissa: Toimija ja toiminnan tarkkailu
ja edellinen visiitti karismaattiseen kokoukseen tuli kommentoiduksi blogissa: Ylistystä ja ääritiloja
Pekka Y. Hiltunen
Bangkok
