Henkijahdissa
Sain pitkästä aikaa kutsun ajamaan ulos pahoja henkiä. Erään Bangkokin luterilaisen seurakunnan jäsenen omistamassa rakennuksessa oli nähty henkiä. Ne oli häädettävä.
En ole mikään konkari pahojen henkien karkottamisessa. Yhdeksän Thaimaan vuoteni aikana olen kyllä ollut useasti läsnä tilanteissa, jossa henkiä on käsketty lähtemään tiehensä, joko paikoista tai harvemmin ihmisistä. Läsnäolo ei vielä tee konkariksi.
Useimmiten en ole itse nähnyt enkä kokenut mitään. On vain ollut selvää, että avun pyytäjillä tarve on tosi.
Ainoastaan kolmessa tapauksessa ihminen, jonka puolestaon rukoiltu, on käyttäytynyt kuin vieraan tahdon vallassa. Kahdessa tapauksessa näistä kolmesta, rukoiltava sai avun. Kun rukoiltiin niin kuin heissä olisi ollut henki, oireet poistuivat ja käyttäyminen muuttui tavanomaisemmiksi.
Tulen näissä tilanteissa vahvasti tietoiseksi taustastani. Panttereilla on tällaiset pilkut, vai pitäisikö sanoa ilveksillä. Valistettu rationalistini, sisäinen neuvojani, vaatii sosiologisia ja psykologisia selityksiä hengellisten asemesta. Parhaimmillaan sisäinen valistaja on mainio korrektiivii: kaikkea ei pidä uskoa, pitää epäillä. Sisäinen valistajani lisäksi huomauttaa, että thaimaalaisten maailmankuva on itse asiassa animistinen. Minusta taas löytyy vankka pyrkimys (vaikka ei aina taito) etsiä järkeenkäypiä selityksiä.
Luin äskettäin kahden thaimaalaisen työtoverini opinnäytetyöt, toinen maisterin arvoon vaadittava ja toinen väitöskirja. Kumpikin kertoi kokemuksistaan henkien ulosajamisesta. Kummatkin arvostelivat länsimaista teologiaa fundamentalistisesta valistuksen ideaaliin takertumisesta. Huomattava osa thaikristityistä on valinnut Kristuksen, koska ovat havainneet, että Hänellä on voimakkaampi henki kuin heidän aiemmin palvomillaan.
On kaksi eri traditiota, josta länsimainen kristitty voi etsiä apua, valistuksen tradition lisäksi. Ensimmäinen on aikamme karismaattinen liike ja toinen vanhakirkollinen, valistusta edeltävä tai sitä riippumaton kristillinen perinne. Tykkään itse koetellusta vanhakirkollisesta traditiosta enemmän. Siinä rukoilijoiden vastaanottama sisäinen ilmoitus on tiukasti sidottu ulkoiseen Sanaan ja laajempaan kirkon kontrolliin. Olisipa semmoista.
Tämä juttu on miltei tällaisenaan julkaistu 21.9. 2006 ilmestyneessä SANA-lehdessä.
Pekka Yrjänä Hiltunen
