Suruttomuus on kristillisen kilvoituksen päämäärä.
Tiistai 22. toukokuuta. Nimipäivää viettää Hemminki, Hemmo, Hemming
Kolikon palautus
Kenen kuva kolikosta löytyi? No, keisarin tietty. “Antakaa keisarille, mikä keisarille kuuluu, ja Jumalalle, mikä Jumalalle kuuluu”, vastasi Jeesus. Kaikki hämmästyivät vastausta.Trikki on vanha, höylätty ja väsyksiin selitetty: Jos Jeesus olisi vastannut kysymykseen, pitääkö maksaa veroja keiesarille, että ei pitäisi, delegaatio olisi kipittänyt kavaltamaan petturin viranomaisille, ja Jeesuksesta olisi taas päästy. Jos taas Jeesus olisi sanonut, jotta toki pitää, itsenäiset juutalaiset olisivat paikantaneet isänmaanpetturin.
Oliko kyse vain veronmaksusta? On hauska koettaa ajatella, että ei vain.
On kaksi systeemiä, kaksi matriisia. Se, mitä olemme ja se, mitä teemme. Se, mitä olemme ei tunnista välttämättä sitä, mitä teemme. Tekemiseni ovat vieraita sille, joka olen. Teen rahaa tai en tee, tuotan tulosta tai en, saan aikaan sitä, mitä ajassa ei vielä ole, tai aika ei kostu tekemisistänI lainkaan, lisään näyttävyyttä tai katu-uskottavuuttani tai sitten feidaan away. Samaan aikaan joko olen tai en ole. Oma olemassaoloni tulee toiselta. Keneltä sinun? Miten paljon tulee?
Taskussani on kolikko, ja kolikossa kuva, mutta kenen kuva sinä olet ja kenen taskussa? Kenen kuva ihmisessä on? Kenen kuva olen? Omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi hän meidät loi.
Keisari-systeemillemme kuuluvat rahat ja työ, me kuulumme Jumalalle. Siinä on jännitys. Se pysyy, kunnes katkeaa, ja kolikot palautuvat keisarille, ihminen Jumalalle, kuka minnekin.
Pekka Yrjänä Hiltunen
20.11.2007
