Maailman Wall-Martisaatio

Joukko vähittäiskauppiaita vetosi 5.9.2006 Thaimaan kuninkaaseen. Hädissään oleva joukko tuli Ko Samuista, Sawan Daen Dinistä...

Suurten megakauppaketjujen leviäminen uhkaa. Pikkukauppiaat eivät pysty titaanien hintoihin, ja lähikaupan sosiaalisesti sitova merkitys katoaa. Tilalle marketteja ja ostajalle autopakko. Leppoisa yhdessäolo kyläkaupan kulmilla jääköön. Kotikadullamme Helsingin Ullanlinnassa oli vielä 1982 useita pieniä yksityisiä vähittäiskauppoja. 2006 ei enää ensimmäistäkään. On Valintatalo, K-kauppa ja sen Pikkolo, Siwa, niin kuin joka ikisessä lähiössä.

Niitäkin on, jotka kutsuvat monopolisoitumista vapaudeksi. Mutta Jesaja ei ainakaan tykännyt talouden keskittymisestä: "Voi niitä, jotka ja yhdistävät pellon peltoon, kunnes koko maa on yksin heidän eikä kukaan muu mahdu elämään siellä". Mahtaako Thaimaan kuninkaastakaan olla näihin hätiin.

Sen jälkeen kun suuret monikansalliset kauppaketjut ovat syrjäyttäneet pienkauppiaat, alkaa suurten välinen kilpailu. Ja millä muulla titaanit kilpailisivat kuin hinnoilla.

Le Monde Diplomatique viime tammikuulta (2006) kertoo muutamalla rivillä kiinalaisesta Jane Doesta, yhdestä 130.000:sta amerikkalaisen Wall Mart –halpakauppaketjun alihankkijatehtaan työläisestä. Työtä tehdään aika ajoin 20 tuntia päivittäin 16.5. US centin tuntipalkalla. Se on alle kiinalaisen minimipalkan.

Kalifornian, Santa Barbaran yliopiston työn historian professori Nelson Lichtenstein puhuu maailmamme Wall-Martisaatiosta (Wall-Martisation of the Planet). 1800-luvun loppu oli rautateiden aikaa. Pensylvania Railroadin omistaminen tiesi varmaa tuloa.

1950-luvun puolivälissä maailman johtotähti oli hi-tech-liukuhihnojen General Motors. Vuosituhannen vaihteessa Bill Gatesin Microsoft ja jälki-teollinen tieto-talous oli jutun nimi. Nykyistä aikaa sen sijaan kuvaa globaalien jälleenmyyjien mahti. Talouden moottori ei ole nyt enää tuotannossa vaan tuotetun jälleenmyynnissä. Ja jälleenmyyjä sanelee pelin hengen ja tuotteiden hinnat.

Jane Doella ei ole ammattiyhdistystä, ei valtiota suojanaan, ei lakia, ei muuta lakia kuin The Cult of Sam (Sam Waton perusti Wall Martin).1992 Wall-Mart ohitti kilpailijansa ja on nyt maailman suurin vähittäiskauppias. Bangkokin Silom-kadun sivukujalla on kristillinen kirjakauppa, jonka hyllyltä äkkäsin ”kristillisen” kirjan, jossa kerrottiin, miten Jumala on siunannut Wall Martia. Jess! Joku saa rahaa, mutta Jane Doe ei ole siunattu.

En ole profeetta, enkä väitä, että raamatuntulkintani osuvat kohdalleen, mutta nykyisellä ymmärrykselläni näen näin:

Ilmestyskirja 18: 11- kertoo: Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa, kaupaksi tuotua kultaa ja hopeata ja jalokiviä ja helmiä ja pellavakangasta ja purppuraa ja silkkiä ja helakanpunaa ja kaikkinaista hajupuuta ja kaikenlaisia norsunluu-esineitä ja kaikenlaisia kalleimmasta puusta ja vaskesta ja raudasta ja marmorista tehtyjä esineitä, ja kanelia ja hiusvoidetta ja suitsuketta ja hajuvoidetta ja suitsutuspihkaa ja viiniä ja öljyä ja lestyjä jauhoja ja viljaa ja karjaa ja lampaita ja hevosia ja vaunuja ja orjia ja ihmissieluja. Ja hedelmät, joita sinun sielusi himoitsi, ovat sinulta menneet, ja kaikki kalleutesi ja komeutesi ovat sinulta hävinneet, eikä niitä enää koskaan löydetä.

Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista, seisoivat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa, itkien ja surren, ja sanoivat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, kun semmoinen rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui!"

Ja kaikki laivurit ja kaikki rannikkopurjehtijat ja merimiehet ja kaikki merenkulkijat seisoivat loitolla ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat: "Mikä on tämän suuren kaupungin vertainen?" Ja he heittivät tomua päänsä päälle ja huusivat itkien ja surren ja sanoivat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä, kun se yhdessä hetkessä tuhoutui!"

Riemuitse hänestä, taivas, ja te pyhät ja apostolit ja profeetat; sillä Jumala on hänet tuominnut ja kostanut hänelle teidän tuomionne. Ja he heittivät tomua päänsä päälle ja huusivat itkien ja surren ja sanoivat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä, kun se yhdessä hetkessä tuhoutui!"

Riemuitse hänestä, taivas, ja te pyhät ja apostolit ja profeetat; sillä Jumala on hänet tuominnut ja kostanut hänelle teidän tuomionne. Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: "Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä". Ei kuulla sinussa enää kanteleensoittajain ja laulajain, huilun- ja torvensoittajain ääntä; ei löydetä sinusta enää minkään ammatin taituria; ei kuulla sinussa enää myllyn jyrinää; ei loista sinussa enää lampun valo; ei kuulla sinussa enää huutoa yljälle eikä huutoa morsiamelle; sillä sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, ja sinun velhoutesi villitsi kaikki kansat, ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut.

Teksti kuvaa yhden taloudellisen järjestelmän romahtamista. Antikristuksia on ollut ja kandidaatteja riittää käsittääkseni varsin kiitettävästi edelleenkin tyrkylle – alkaen keisari Nerosta, Tsingis Kaanista, Napoleonista, Marxista, Leninistä, Stalinista, Hitleristä, Maosta, Pol Potista, Ne Winistä. Suosikkini ja ehdotukseni antikristusten kauhukabinettiin on monikansallisten ja kaikesta kansainvälisestä kontrollista ja moraalista vapaaksi julistautuneiden talousjärjestelmien edistäjien kuvat.

Edullisia ostoksia!

toivoo

Pekka Y. Hiltunen

Hiltusten kotisivulle pääset