Markkinoiden armoilla

Ihminen tarvitsee toisen ollakseen ihminen.

Ensin on meitä vastassa, tietty, maailmankokoinen äiti – kaikkivaltias tyydyttäjä, josta ei aluksi tiedä, onko hän osa minua vai ei – luultavasti on. Sitten huoneeseen astuu ensimmäinen merkittävä toinen, isä, joka esittelee oman minäni tarveliikenteestä erillisen maailman, vuoret, metsät, kauas vievät tiet, meret, autot ja tulitikut, sitten vasta sisään astuvat kaikki muut.

Kun minulla on äiti ja isä, se ensimmäinen toinen, alan olla minä.

Isommaksi tultuani alan peilata itseäni muihinkin toisiin: kavereihin, kerhonvetäjään, tätiin, opettajaan, urheilusankareihin, satuhahmoihin, presidenttiin, pappeihin (, jos isällä ja äidillä on semmoisiin suhde), professoreihin, eri uskonnollisiin johtajiin, kirjailijoihin, lauluntekijöihin, alakulttiirivaikuttajiin.

Moniarvoisessa ja –uskontoisessa maailmassa ei ole enää yhtä vakiintunutta eikä yhtenäistä toisten joukkoa. Minä ei peilaudu samoin eikä samansuuntaisesti kaikille. Identiteettejä ja subjektiviteettejä riittää, monenlaisia ja monenkeskeisiä.

Kristillisessä yhtenäiskulttuurissa subjektiviteetin vahvistaja oli valtio ja kirkko. Kommunismissa, fasismissa ja totalitaarisissa systeemeissä kansalaisten subjektiviteettiä saa vahvistaa vain valtio. Sosialidemokraattis-rationaalisessa Suomessa subjektiviteettiä tuki joko sekularismi tai kirkko.

Tilanteessa, jossa valtiovalta antaa taloudelliselle liberalismille vallan, markkinavoimat ovat yhä enemmän ihmisen subjektiviteettin rakentajia.

Jyri Komulainen siteerasi mainiossa esitelmässään marraskuun lopussa 2006 Otaniemen Dipolissa jotakuta aikamme ajattelijaa, joka sanoi, että markkinavoimat ovat kaappaamassa uskonnon.

Aivan oikein. Kun auktoriteetit tympivät, ja kirkko on hylättävä vanhoillisena, dogmaattisena ja patriarkaalisena eivätkä muutkaan uskonnolliset rakenteet kiinnosta, jäljelle jäävät vain markkinavoimat. Ne ovat nyt opastajiamme uskontoon ja tuonpuoleisen maailmaan. Ne tekevät rituaalista karnevaalikojun. Ne tekevät henkimaailmasta myyvää viihdettä. Syntyy heavy-musiikkimarkkinat ja Lordi sekä best seller DaVinci-koodi tyydyttämään kansakuntien uskonnollista nälkää.

Mutta ei tässä kaikki. Singaporessa kuulin esitelmöitävän, että jälkikommunistisessa Kiinassa juuri DaVinci-koodi –kirja ja –elokuva on saanut monet nuoret kyselemään, kuka kumma tämä Jeesus oli. Jos näille kyselijöille löytyy keskustelukumppaniksi joku muu toinen kuin liberalistinen talouden kasvuun uskova konsultti, esimerkiksi vaikka kiinalainen kristitty, saattaapa olla, että identiteetti ja subjektiviteetti alkaakin keskittyä jonkin toisen kulttuurisen vahvistajan, vaikka ihmiseksi syntyneen Jumalan ympärille, eikä sen markkinakonsultin.

Pekka Yrjänä Hiltunen
Bangkok 16.1.2007