Mato

Armo teille ja rauha Jumalalta, Isältämme, Herraltamme Jeesukselta Kristukselta ja Pyhältä Hengeltä!

Moni on kiemurrellut kuin mato koukussa tätä saarnaa valmistaessaan. Niin minäkin: tuomiopäivän teksteissä kun loimottaa tulikiveä, tappuraa ja helvetin lieskoja. Miten näistä aineksista tolkku saarna?

Ihmisen tulee tehdä hyvää

Hyvä Jumala loi ihmisen paratiisiin tekemään hyvää. Tehtävänantoaan ei Jumala ole perunut milloinkaan. Ihmisen tehtävä on tehdä hyvää. Profeetan kirjasta luemme: “Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen” (Miika 6:8).

Tao tiedetään

Kaikkialla, kaikkien uskontojen piirissä tiedetään ja opetetaan, että ihmisen pitää tehdä hyvää, ei pahaa. Hyväntekijöitä arvostetaan, niinkuin tänä vuonna mainiota bangladeshiläistä mikropankkiiri Muhammad Yunusia, Nobelin rauhanpalkinnon saajaa.

Jumalan paratiisi-suunnitelma elää kaikkien ihmisten unelmissa: jossakin täytyy olla rauhan, sopusoinnun, rakkauden  ja hyvän tahdon valtakunta. Tämän  saman unelman jaamme maailman kaikkien ihmisten kanssa, rotuun ja uskontoon katsomatta: jossakin täytyy olla rauhan, sopusoinnun, rakkauden ja hyvän tahdon valtakunta.

Kiinalaisessa ajattelussa oikeaa elämäntapaa kusutaan Taon seuraamiseksi. Kaikki tunnistavat Taon, eli tien, sen, että on olemassa oikea tapa elää. Kaikki muistavat paratiisin yöt ja paratiisin puut, ja kaipaavat sinne takaisin. Kaikki uskonnot ehdottavat paluureiteiksi kukin omia polkujaan.

Aavistan Taon, jos jaksan tarkkailla luontoa. Asioilla on oikea ja harmoninen tilansa. On olemassa tapa, jonka mukaan asiat tapahtuvat oikein, niin kuin niiden pitääkin. Tunnistan sen ja pidän tunteellisesti ajatuksesta. Profeetta vertaa luonnon Taoa ja ihmisten toimia: "Haikarakin taivaalla tietää muuttoaikansa, kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla, kun niiden aika on. Mutta minun kansani ei halua tietää, mitä Herra on sille säätänyt" (Jeremia 8:7).

Tiedän, että on oikea tapa elää, Tao, vaan en osaa seurata sitä

Tiedän hyvin, että on Tao, on oikea tapa elää, mutta en osaa seurata sitä. Vaikka tiedän, että oikea tapaa elää on, on oikea tie, ei minulla useimmiten, jos olen rehellinen, ole aavistustakaan, missä se tie kulkee.

Välillä kyllä tunnistan ja tiedän, mitä olisi oikein tehdä. Mutta kun tietämättömyyden este on voitettu, kohtaan toisen esteen: en juuri nyt oikeastaan viitsisikään tehdä hyvää.

Jos voitan toisen, tahtomattomuden esteen, on jo kolmas edessäni: voimattomuuden este. Silloin kun löytyisi tahtoa, puuttuu voimaa toteuttaa tunnistettu hyvä. Paavali tilittää itsetutkistelunsa välituloksia Roomalaiskirjeessä:

• En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan.
• Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen.
• En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.
  (Room 7:15-19).

Jumala on rakkaus ja hän loi ihmisen kuvakseen, rakkauden välittäjäksi. Mutta enhän minä – hyvä tavaton – ole sellainen. Jumala on rakkaus, ja minä hänen kuvansa, mutta rakkaus puuttuu. Kuva on mennyt rikki tai se on kehno. En voi mitenkään väittää olevani inkarnoitunut rakkaus. Unelmissani tavoitan kyllä Jumalan vanhurskaan valtakunnan. Mutta kun nousen unelmistani, alankin toteuttaa jotakin aivan muuta ohjelmaa kuin äsken ihastelemaani: Alan toteuttaa itsekkyyden ja Jumalasta ja kaikista ihmisistä riippumattomuuden ohjelmaa. Vapaapäivänäni, sen sijaan että ahkeroisin hyven tekojen tekemisessä noin ihan luonnostani, useimmiten tulen vain ulkoiluttaneeksi paheitani.

Pystymme kyllä osittaiseen hyvään, antamaan lapsillemme hyviä lahjoja, MP3-soittimen ja uuden rullalaudan, tekemään yhtä toista kivaa ja kiitettävää, mutta onko se sellaista hyvää, jonka avulla paratiisi tulisi jälleen keskellemme?

Kun kuulen, ja jos todella kuulen, tekstin vaatimuksen, että minun ihan oikeasti pitäisi toteutta se, minkä tiedän oikeaksi, alan kiemurrella kuin mato koukussa. Ei minusta ole siihen.

Kenelle iankaikkinen rangaistus on tarkoitettu?

Huomasitteko, muuten, kenelle iankaikkinen rangaistus on tarkoitettu? (Sela) Perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Ikuista piinaa ei ole koskaan suunniteltu ihmisiä varten. Ihmiset, hyvää tekeväiset, on tarkoitettu ihan muualle, huomattavasti parempiin paikkoihin. Sellainen on Jumalan hyvä suunnitelma maailman alusta alkaen, sanoo tekstimme.

Demonit eli perkeleen enkelit – niin vaikea kuin tuo käsite onkin – voidaan ymmärtää vaikka tahtotiloiksi, joissa persoonaksi itsensä mieltävällä olennolla on itsenäinen, täysin kehittynyt ja Jumalasta riippumaton identiteetti. Tällä tahtotilalla on henkilökohtainen itsetoteutuksen ohjelma, johon tämä ei tarvitse lainkaan Jumalaa. Tämä on, ja haluaa olla, riippumaton Jumalasta. Tällainen tyyppi luo ihan itse oman maailmansa, ja syrjäytttää Jumalan tarpeettomana, hankalana ja vihattavana päällepäsmärinä.

Sellainen on syntiinlangennut ihminenkin yhdeltä osin: onneton piruparka, maailmaan heitetty, yksin jäänyt,  pakotettu luomaan itse omaa todellisuuttaan, pakotettu koettamaan keksiä, kuka hän oikeasti on, ilman Jumalaa maailmassa.

Olemme siis pahemmassa kuin pulassa

Jos siis en tee sitä hyvää, mitä olemukseni edellyttäisi, jos en seuraa taivaallista Taoa, en oikeastaan ole vielä ihminen. Jos olen toetuttamassa jotakin muuta kuin Jumalan tahtoa maailmassa, olen astunut itse ja ihan omalla päätökselläni Jumalan vihan alle. Ja minä olen! Miten tästä selvitä? Tuomiohan näyttää väistämättömältä. Jumalan vihan alla ollaan, ja pois ei pääse, vaikka haluaisi. Mato kiemurtelee koukussa.

Oikea itsetuntemus löytyy tieltä – kristinuskon holistinen ihmiskuva

Tässä paljastuu ristin tien poikkeuksellisuus muihin teihin verrattuna. Kristinuskon mukaan oikea itsetuntemus paljastaa paitsi kaipuumme hyvään, myös radikaalin kyvyttömyytemme tehdä hyvää – pahuuden radikaalisuuden.

Kristuksen opetus ei ole vain taidokkaita keinoja hyvien tekojen kartuttamiseksi ja pahojen välttämiseksi. Hyvän toivominen ja tahtominen ei riitä – tarvitsemme realistisemman ihmiskuvan, vaikka sen hyväksyminen onkin vastenmielistä – peilistä näkyy ruma naama. Ihminen on langennut. Hyvää olisi tehtävä, mutta emme kykene siihen, ja niin joudumme tuomion ja ansaitun vihan alle.

Kristus teki sen, mitä meiltä vaati, ja sovitti sen, että me emme

Suureksi onneksemme tänne vihan alla on tullut muitakin! Vapahtajamme, Jeesus Kristus, jolle omien tekojensa ansiosta tämä paikka ei kuulu lainkaan.

Lars Levi Laestadius kirjoittaa: “Joka tahtoo nähdä, miltä Jumala näyttää, kun hän on vihainen, voi katsella Jumalmatoa, joka ryömii tomussa ja hikoilee verta jumalattoman joukon tähden. Sellaiselta näyttää Jumala, kun hän on vihainen”. Sitaatti uudestaan: “Joka tahtoo nähdä, miltä Jumala näyttää, kun hän on vihainen, voi katsella Jumalmatoa, joka ryömii tomussa ja hikoilee verta jumalattoman joukon tähden. Sellaiselta näyttää Jumala, kun hän on vihainen”..

Joku toinen on kantanut syntien rangaistuksen. Ja tämä toinen on järjestänyt asiamme niin, että me täällä kirkossa, radioiden ääressä, kaikkialla olemme nyt vapaat tuomiosta.

Tunnemmeko tämän tien? Tunnemmeko tämän Taon? Tunnemmeko hänet?

Hän on täällä tänään!

Hiltusten kotisivulle pääset